FILI kesälomalla heinäkuun

FILI sulkee ovensa sekä sähköposti- ja puhelinpalvelunsa heinäkuun ajaksi. Iloista kesäaikaa kaikille!

Zuzana Drábeková

Zuzana Drábeková

Zuzana Drábeková, kuva: Peter Prochazka

Tieni kääntäjäksi:

Valmistuin vuosia sitten Bratislavan yliopistosta ruotsin ja venäjän kääntäjäksi. Venäjä oli silloin pakollinen osa opiskeluja, mutta on hyvä osata sitäkin. Opiskeluaikanani Bratislavassa järjestettiin tapahtuma Suomen kirjallisuudesta ja sen kääntämisestä. Mukana oli kirjailijoita Suomesta. Siellä tutustuin Ingmar Svedbergiin, jolta sain ensimmäisen aihetta käsittelevän kirjani, ruotsin kielellä: Författare i FinlandMyöhemmin Ingmar auttoi hyvin paljon neuvoillaan kun esimerkiksi valmistelin kirjallisuuslehtemme Revue svetovej literatury:n Suomi-numeroita.

Valmistuttuani yliopistosta työskentelin Tšekkoslovakian radiossa. Suomi – ainoana länsimaana – oli mukana OIRT:ssä, radio- ja televisioliitossa, joten kun radiomme 1982 järjesti Piešťanyn kaupungissa kansainvälisen kuunnelmafestivaalin, sinne osallistuivat myös Mirjam Polkunen, Heljä Talvikki-Ahonen, Max Randt ja Juha Virkkunen Suomen yleisradiosta. Oli ihanaa tutustua heihin. Keskustelimme tuolloin ruotsiksi, muun muassa Edith Södergranista ja muista suomalaisista kirjailijoista.

Silloin kiinnostuin suomen kielestä, koska se oli niin erilaista. Yritin opiskella kieltä omin päin, sillä Slovakiassa ei ollut muita mahdollisuuksia. Aleksis Kiven juhlavuonna kirjoitin radiolle ohjelman Kivestä ja hänen tuotannostaan ja sen jälkeen vielä muita radio-ohjelmia Suomen kirjallisuudesta. Kun sitten aloin työskennellä Smena-kustantamolle, meitä oli siellä kolme ruotsintaitoista. Työni ohella käänsin hieman ruotsalaista kirjallisuutta, jolloin kollegani ehdotti, että kääntäisin slovakiksi Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen. Ensin kieltäydyin, koska en uskonut pystyväni tehtävään, sanakirjanikin olivat puutteellisia. Mutta kollegani oli sinnikäs: hän oli lukenut kirjasta erinomaisia arvosteluja ja se täytyy kääntää slovakiksi. Myös entinen ruotsin opettajani ja ystäväni Rudolf Gedeon sanoi että kääntämällä oppii kieltä parhaiten.

Tuo ensimmäinen käännöstyö suomesta oli kyllä kova haaste, mutta onneksi tunsin jo silloin Juha Virkkusen, joka aina mielellään selitti minulle sen, mitä en ymmärtänyt tai löytänyt sanakirjoista. Ja onneksi käännöksellä ei ollut kiire, vaan minulla oli aikaa pohtia ratkaisuja.

Paremmin tutustuin Suomen kirjallisuuteen kun pääsin vaihto-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon. Valitsin silloin kaikki Suomen kirjallisuuden kurssit. Minulla oli onni saada kuunnella loistavia Liisi Huhtalan esitelmiä Ruotsin ajan kotimaisesta kirjallisuudesta, osallistua Paula Havasten seminaariin, kävin Karl Grünin Köyhää kansaa -kurssia ja ruotsiksi Gösta Kjellin suomenruotsalaisen esseen ja Merete Mazzarellan suomenruotsalaisen nykykirjallisuuden kursseja. Heidän avullaan minulle avautui tämä erittäin mielenkiintoinen kirjallisuus. Se oli ihanaa aikaa!

Olin saanut niin paljon virikkeitä, että kun palasin kotiin, ryhdyin heti valmistelemaan ensimmäistä kirjallisuuslehden Suomi-numeroa. Teimme sen nordisti Milan Žitnýn kanssa. Hän valitsi ja käänsi suomenruotsalaisia kirjailijoita, minä taas suomalaisia. Innostuin silloin paitsi Leena Krohnista, Kari Hotakaisesta, Claes Anderssonista ja Tua Forsströmistä myös Nuori Voiman runoilijoista: Jyrki Kiiskisestä ja hänen sukupolvensa kirjailijoista. Suomessa oli silloin kirjallisuutta kaikkialla. Palattuani kotiin halusin välittää sitä slovakeille. Siinä heti alusta saakka auttoi FILI. Paljon kiitoksia siitä!

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

En pidä kirjoista, jotka kääntyvät melkein kuin itsestään. Joissa ei ole mitään haastetta. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa kääntää kirjoja, joissa kääntämisen ohella oppii jotain uutta. Sellaisia kirjoja minulle olivat Leena Krohnin, Daniel Katzin ja Kari Hotakaisen kirjat, Sofi Oksasen Puhdistus (ja tietysti myös yllä mainittu Härkösen Häräntappoasekin), Jyrki Kiiskisen teokset, Johanna Venhon runot…

On ihanaa, että kirjailijat ovat niin ystävällisiä ja heiltä voi aina kysyä, jos ei ymmärrä jotain.

Myös muumikirjoja oli hauskaa kääntää. Slovart kustantamossa on toimittajien parissa pieni ”Muumi-fanklubi”. Heidän kanssaan olemme viettäneet muutaman kerran muumijuhlaa!

Valtavasti apua on ollut myös FILIn järjestämistä kääntäjätyöpajoista, joissa olen tutustunut ystäviin – kääntäjiin muista maista. Autamme toisiamme ihanan ”keksinnön” Kääntöpiirin avulla, kääntäjien keskustelupalstalla. FILIstä löytyy aina avuliaita ja mukavia ihmisiä. Ja FILIn lisäksi auttavaisia ovat myös monet kustantamot, paljon hyödyllisiä tietoja ja apua olen saanut viime aikoina esim. ihanilta vanhoilta tuttaviltani Hanna Kjellbergilta ja Marja Tuloisela-Kunnakselta Bonniers Rights Finlandista.

 

Toivekäännöksiäni:

Leena Krohn on kestosuosikkini, suunnitelmiini kuuluu kääntää slovakiksi Tainaron tai valikoima hänen esseistä ja novelleista. Ja toinen kestosuosikkini on Daniel Katz, jonka huumorista tykkäämme paljon Slovakiassa. Mutta Suomessa on niin paljon erinomaisia kirjailijoita. Olen pitänyt myös Raija Siekkisestä, Mirkka Rekolasta ja Eeva-Liisa Mannerista, joten jos minulla olisi mahdollisuus pelkästään kääntää, löytäisin kyllä paljon sellaista, mitä kääntäisin hyvin mielelläni!

Ennen Slovakiassa julkaistiin myös antologioita, runo-, essee-, novelliantologioita. Nykyisin ei enää, joten ainoa mahdollisuus julkaista näitä on kirjallisuuslehden Suomi-numero.

 

Käännösten vastaanotto Slovakiassa:

Slovakiassa ei julkaista niin paljon kirja-arvosteluja kuin Suomessa. Mutta kiittävää palautetta olen saanut esimerkiksi Daniel Katzin kirjoista, Sofi Oksasen Puhdistuksesta, Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseesta, muumikirjoista ja esim. Mika Waltarin Kiinalainen kissa -satukirjasta.


Työn alla juuri nyt:

Viimeisin, juuri ilmestynyt käännökseni on Arto Paasilinnan Suloinen myrkynkeittäjä. Työn alla on katkelma Daniel Katzin Kun isoisä Suomeen hiihti -teoksesta kirjallisuuslehteen. Paljon muita suunnitelmia on, mutta Suomen kielen ja kirjallisuuden opettaminen yliopistolla vie niin paljon aikaa, etten ehdi kääntää kovin paljon, vaikka se onkin lempiharrastukseni!

Zuzana Drábeková on saanut Daniel Katzin Saksalaisesta sikakoirasta slovakialaisen käänntäjäpalkinnon (1999) ja kääntäjäntyöstään Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin (2012).

Zuzana Drábekován käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta:

Zuzana Drábeková translations 1 Zuzana Drábeková translations 2

Anu Stohner

Anu StohnerTieni kääntäjäksi:

Olen syntynyt Helsingissä, joten suomi tuli syntymälahjana. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen en oikein tiennyt, mikä minusta tulee isona ja siksi lähdin maailmalle onneani etsimään. Että se onni sitten löytyi Saksasta tuli minulle itsellenikin täytenä yllätyksenä. (Olin ensin vuoden töissä Sveitsissä ja toisen vuoden Ranskassa ja päädyin sitten opiskelemaan kielenkääntäjäksi Heidelbergiin.) Olen nyt asunut Saksassa yli neljäkymmentä vuotta ja olen kaikenpuolin tyytyväinen kohtalooni. Kääntäminenkin on ollut ja on edelleenkin hauskaa (ja haasteellista).

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Nimet ovat usein haastavia. Kaikki nimet eivät toimi Saksassa. Esimerkiksi Timo Parvelan Ella-kirjoissa tyttöjen nimet toimivat hyvin (Ella, Hanna ja Tiina), koska ne tunnistaa heti, mutta Sampan ja Tuukan nimet piti vaihtaa, koska lukijalle ei olisi ollut selvää, onko kyseinen henkilö tyttö vai poika.

On myös varsin haastavaa, jos kirjailija käyttää ”hän”-sanaa, mutta ei paljasta, onko ”hän” mies- vai naispuolinen henkilö. (Rosa Liksom on tästä hyvä esimerkki!) Saksassahan ei ole neutraalia sanaa ”hän”.

 

Toivekäännöksiäni:

Haluaisin kääntää Hannele Huovin ja Kristiina Louhen teoksen Salainen maa. Upea teksti, upeat kuvat. Kaikkien aikojen paras eskarikirja.


Käännösten vastaanotto:

Mietin monta vuotta, välittyisikö Ella-kirjojen huumori saksalaisille lukijoille, mutta PISA-menestyksen myötä tuntui siltä, että kiinnostus Suomeen ja suomalaisiin kouluihin saisi lukijat tarttumaan Ella-kirjoihin. Ja nyt Ella-sarja on huippusuosittu Saksassa.


Työn alla nyt:

Tuutikki Tolosen Mörkövahti, joka on superhauska (ja hellyttävä) seikkailukirja lapsille. Käännän myös kirjan toisen osan Mörköreitin, jossa jännittävä seikkailu jatkuu.

 

Anu Stohner on palkittu Suomen valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla yhdessä Friedbert Stohnerin kanssa. Valikoima Anu Stohnerin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta:

Anu Stohner translations 1 Anu Stohner translations 2 Anu Stohner translations 3 Anu Stohner translations 4 Anu Stohner translations 5

Olga Huotari

Olga HuotariTieni kääntäjäksi:

Olen syntyperäinen unkarilainen eikä minulla ole suomalaisia sukujuuria. Valmistuin Debrecenin yliopistosta, jossa opiskelin pääaineinani unkarin kieli ja germanistiikka. Samaisessa yliopistossa opiskelin myös suomea (osa opiskelusta tapahtui kesäyliopistoissa Suomessa).

Avioiduttuani suomalaisen kanssa 1977 päädyin Suomeen asumaan. Työskentelin 36 vuotta Helsingissä Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksessa, jossa jo työtehtävieni kautta olin läheisessä kanssakäymisessä niin Suomen kuin Unkarin kirjallisuusalan ja kirjailijoiden kanssa (kaunokirjallisuus on muutenkin ollut aina mielenkiintoni kohteena).

Työkiireet ja perhe veivät kuitenkin pitkään aikani niin, etten osannut ajatellakaan ryhtyväni itse kääntämään kirjallisuutta. Varsinainen kääntäjänurani alkoi oikeastaan sattumalta. Luettuani Daniel Katzin romaanin Saksalainen sikakoira innostuin siitä niin, että ehdotin sen unkarintamista kääntäjä Éva Papille, joka kuitenkin oli juuri sillä hetkellä niin kiinni muissa töissä, että kysyi suoraan, miksen kääntäisi sitä itse.

Siispä tuumasta toimeen! Käännös ilmestyi 1996 ja sitä ovat seuranneet: Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman (2009), Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta (2012), Tavalyi vaj (suomalaisia groteskinovelleja), jonka olen toimittanut ja valikoinut Irma Perttulan ja Ottilia Kovácsin kanssa ja kääntänyt Ottilia Kovácsin kanssa (2012), Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis (2013) sekä Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (2017). Lisäksi olen kääntänyt lukuisia otteita suomalaisista uutuusromaaneista unkarilaisiin kirjallisuuslehtiin.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Haastavinta on erilaisten murreilmaisujen ja niihin liittyvien kulttuurisidonnaisuuksien kääntäminen (kaunokirjallisessa käännöksessä ei voi turvautua alaviitteisiin). Haastavaa on myös huumorin ja kansanviisauksien kääntäminen, varsinkin jos ne perustuvat sanaleikkeihin.

Kääntäjän tehtävänä on tuoda kirjailijan ja teoksen maailma oman äidinkielensä lukijakunnan ulottuville ja hauskinta työssä on kokea onnistuneensa tässä tehtävässä.

 

Toivekäännöksiäni:

Haluaisin kääntää Sirpa Kähkösen Graniittimiehen, Elina Hirvosen Kun aika loppuu ja ylipäätään lisää tasokasta nykyproosaa.

 

Käännösten vastaanotto Unkarissa:

Kirjankustannus on Unkarissa – kuten kaikkialla muuallakin – murrosvaiheessa. Unkarin siirryttyä markkinatalouteen on valtio lakannut subventoimasta kaunokirjallisuutta, eikä ihmisillä ole enää varaa ostaa entiseen tapaan kirjoja (yleisten kirjastojen verkosto ei ole yhtä hyvä ja toimiva kuin Suomessa). Lisäksi kenttä on sirpaloitunut, kun on syntynyt suuri joukko vaihtelevan tasoisia pienkustantajia, joista suurinta osaa rasittaa markkinoinnin heikkous. Siihen nähden suomalaista kirjallisuutta on viime vuosina (FILIn tukien ansiosta) julkaistu suorastaan kiitettävän paljon, tosin enimmäkseen pienkustantajilta, joilla on usein vaikeuksia saada julkaisujaan laajempaan levitykseen.

Lehdistön tilanne on viime vuosina vaikeutunut Unkarissa. Poliittiset intohimot vievät tilaa ja resursseja kulttuuritoimituksilta eikä esim. kirja-arvosteluja laadita läheskään samassa suhteessa, kuin kirjoja ilmestyy. Kustantajilta tullut ja sosiaalisen median kautta saamani palaute on kuitenkin ollut positiivista.

 

Työn alla juuri nyt:

Huhtikuussa ilmestyi Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia ja lokakuussa tulee Tommi Kinnusen Neljäntienristeys.

 

Olga Huotarin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta:

Olga Huotari translations

Nicola Rainò

Nicola RainòTieni kääntäjäksi:

Opiskelin suomalais-ugrilaisia kieliä Bolognassa ja Budapestissä. Kun oleskelin vielä jonkin aikaa Helsingissä, kiinnostuin enemmän ja enemmän myös itse suomen kielestä ja suomenkielisestä kirjallisuudesta. Perheen perustaminen Suomeen on myös eräällä tavalla tukenut tätä intressiä.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Suomi on kulttuurisesti aivan oma maailmansa. Käännöstyö suomesta italiaan on tarjonnut minulle varsinaisen elämänhaasteen. Kääntämisessähän ei ole kyse pelkästään sopivien vastineiden löytämisestä – niihin löytyy aina ratkaisu. Hankalinta on siirtää itse henkilöitä ja romaaneissa kuvattuja tiloja toiseen eurooppalaiseen dimensioon – aikaan, paikkaan ja todellisuuteen. Ollaan todellakin hankalassa välikädessä, kun pitäisi siirtää italiaksi niitä olioita ja eksistenssejä, jotka ovat italialaisen näkökulmasta täysin “ulkoavaruudesta”. Harvinaisen komplisoitua on esimerkiksi Kari Hotakaisen henkilöhahmojen ja henkisten tilojen käsitteellistäminen. Hänen aforismejaan ei aina voi kääntää aforismiksi. Ja miten saattaa italiaksi toistensa kanssa kommunikoimattomien henkilöiden maailma, ja kielentää henkilöitä, jotka eivät osaa rakastaa toisiaan, mutta eivät osaa vihatakaan toisiaan?!

Suomessa osataan toki nauraa, katkeransuloisesti Hotakaisen “elävältä leikkelemille” henkilöhahmoille, koska jokainen suomalainen tunnistaa ja tuntee ihollaan sen kaiken kuvatun. Ja vaikka Italiassa Hotakainen on määritelty humoristiksi, hänen lukijansa eivät naura, sillä hänen tarinansa edustavat heille arkipäivän tragedioita. – Kääntäjän työnä on toki kuljettaa kirjailijan teksti oikeaan kategoriaan, mutta millaisena näyttäytyisi Hotakaisen teksti “tragedioihin” sijoitettuna? Tai kiinnostaisiko hän tässä lajityypissä enää italialaisia kustantajia – nyt kun vain “humoristit” tuntuvat saavan tilaa suomesta tuotetussa käännöskirjallisuudessamme?

Mielenkiintoisina työssäni on mahdollisuus siirtyä eri kirjoittajien myötä tyyleistä ja elämänfilosofioista toiseen: olen ollut niin Paasilinnan kuin Waltarinkin kyydissä, hypännyt Hotakaisesta Oksasen matkaan, kielentänyt Kyröstä ja siirtynyt sitten Itärantaan. Jokainen heistä vaatii omanlaisensa kielellisen rekisterin. Heidän mukanaan olen voinut koetella lingvistisiä rajojani, ja tämä jos mikä suo suurta nautintoa minunkaltaiselleni kielitieteilijälle.

 

Toivekäännöksiäni:

Kaikki 1900-luvun klassikot kaipaisivat kääntämistä. Italiansin vastikään Waltarin Johannes Angeloksen (sitä ei ollut aiemmin käännetty suoraan suomesta eikä kokonaan). Haluaisin kääntää muitakin Waltarin suuria historiallisia romaaneja, vaikka niitä on julkaistu italiaksi lyhennettyinä versioina englannin tai saksan kautta.

Ja Timo K. Mukka! Loistava kirjailija, jota olen yrittänyt tuoda esiin ja esitellä eri kustantajilleni. Kaikki ovat ”suuresti kiinnostuneita”, mutta keneltäkään en ole saanut konkreettista käännöstarjousta. Ehkäpä hän ei ole ”riittävän humoristinen”?

 

Käännösten vastaanotto Italiassa:

Suomalainen kirjallisuus edustaa Italiassa pientä erityisalaa ja -aluetta. Toki se voisi saada laajempaa kiinnostusta osakseen, jos Suomen ja suomalaisen kulttuurin tuntemus olisi Italiassa syvällisempää eikä perustuisi vain anekdootteihin. Medialla olisi tässä työssä oma tärkeä roolinsa. Suomen esilläpito kun rajoittuu valitettavasti vain pariin ja aina toistuvaan stereotypiaan: mediassa näkyy aina yksi ja sama arkkitehti, yksi ohjaaja, yksi kirjailija. Näkökulmaa voisi avartaa laajemminkin eri kulttuureihin Suomessa, erilaisiin kulttuurisiin “murteisiin”, mikä voisi lisätä myös kunnioitusta tätä maata ja suomalaista kulttuuria kohtaan, ja samalla myös sen omanlaisia erityispiirteitä ja -alueita kohtaan.

Toivottavasti edes joskus päästäisiin eroon Italian mediaa vaivaavasta “Suuren Pohjolan taudista”. Se on mitä kummallisin myyttinen viitekehys, mihin kaikki sijoitetaan, mutta itsessään varsin epämäärinen käsite. Kaikki siitä puhuvat, eikä kellään ole siinä mitään tarkempaa, spesifiä asiantuntemusta.

Minun näkökulmastani suurin mahdollinen tunnustus työstäni ja ammattitaidostani on se, että olen voinut tehdä työtäni lukuisille italialaisille kustantajille, kääntämällä todella korkeatasoisten kirjailijoiden tekstejä. Pidän sitä todellisena henkilökohtaisena kunnianosoituksena.

 

Valikoima Nicola Rainòn käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta:

Nicola Rainò translations 1 Nicola Rainò translations 2

Kirsi Kinnunen

Kirsi KinnunenTieni kääntäjäksi:

Olen elänyt lapsesta lähtien kirjojen ja kirjoittamisen parissa. Asuimme pienellä kyläkoululla Kuusamon korvessa ja yksi lempipaikkojani oli koulun kirjasto. Vanhempani eivät olleet kosmopoliitteja eikä meillä ollut rahaa tehdä ulkomaanmatkoja, mutta liikkumisen vapaus iskostui minuun silti varhain. Halusin aina oppia ranskaa, mutta en tiedä miksi. Koulussakaan en koskaan valinnut ranskaa, vaan luin kaikkia mahdollisia muita kieliä. Opiskelin sitä vasta yliopistossa. En ollut ”hulluna” ranskalaiseen kulttuuriin tai keittiöön, mutta silti aina kun lähdin reissuun, suuntana oli Ranska. Ranska. Ranska.

Vasta nyt kun ensimmäisestä matkasta tulee 40 vuotta ja olen asunut Ranskassa 16 vuotta, tajuan syyn Ranska-rakkauteeni: ranskalaiset itse. Olen varmasti ollut entisessä elämässäni ranskalainen.

Olen ”suuri rikollinen” kirjallisen kääntämisen alalla, sillä käännän hyvin paljon ranskaan päin, vaikka se ei ole äidinkieleni enkä ole edes ns. kaksikielinen. Minulla on erinomainen kielenkorjaaja, ranskalainen kollega, jonka kanssa hion käännösteni lopullisen asun.

Kaikki alkoi siitä kun muutin Ranskaan. Olin ollut Kemin sarjakuvafestivaalilla ranskalaisten vieraiden tulkkina 80-luvun lopusta lähtien ja kun suomalaiset sarjakuvantekijät saivat kuulla minun asuvan sarjakuvan pyhässä maassa, he alkoivat pyydellä: ”Etkö voisi myydä meidän kirjojamme sinne?” Ja minä aloin myydä heidän kirjojaan ”sinne”.

Ranskassa on viimeisten 16 vuoden aikana julkaistu kohta yhdeksänkymmentä suomalaista sarjakuvateosta ja olen ranskantanut niistä yli puolet ja myynyt suunnilleen yhtä monen oikeudet. Ilman FILIn käännöstukea läheskään kaikkia niitä ei olisi voitu julkaista.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Suomesta ranskaan kääntämisessä ei ole mitään muuta kuin haasteita! Siihen päälle vielä sarjakuvakääntämisen ominaishaasteet, niin kylmä hiki siinä tulee monta kertaa, ennen kuin yksi muka ”vaivaiset” 10 000–20 000 merkkiä sisältävä käännös on valmis.

Sarjakuvakääntämisen haasteista suurimmat ovat rajallinen tila (kuplat), dialogi (jonka pitää toimia ”just eikä melkein”), kuvakerronnan huomioon ottaminen (ei saa toistaa samoja asioita mitä kuva jo kertoo, ja kuva vaikuttaa muun muassa metaforien ja sanaleikkien kääntämiseen: jos kuvassa on possu niin ei voi sanoa että ”lehmät lentävät”) sekä onomatopoeettiset ilmaukset (on uskomatonta, miten eri tavalla eri kielet ”kuulevat” eri äänet! Äänitehosteiden ja onomatopoeettisten ilmausten kääntäminen on hirveän vaikeaa!).

Suomen ja ranskan välisen kääntämisen vaikeuksia on ehkä noin miljoona. Jos suomalaisen puhetyylin (sarjakuvan dialogissa) kääntää ranskaksi sellaisenaan, se antaa todella tylyn vaikutelman. On pakko lisätä liitossanoja, puhuttelusanoja, silloin tällöin puhuteltavan etunimen, vaikka sitä ei koskaan käytetä suomessa. Yllättävän usein on vaihdettava asioiden esittämisjärjestystä.

Ranska on huomattavasti jäykempää kuin suomi eli ranskaksi kirjoittava ei itse voi ”luoda” uudissanoja ja kuvailevia ilmauksia yhtä vapaasti kuin suomessa. Ranska on abstraktista, suomi konkreettista. Ranska loogista, suomi kuvailevaa. Ranskassa on monipuolisempia, vaativampia ja lukuisampia tyylin tasoja kuin suomessa. Suomen sallimat ellipsit eksyttävät ranskalaisen lukijan välittömästi – siinä missä suomalainen lukija tajuaa kaiken, mitä ei-sanottu sisältää, ranskalaisen lukijan konseptit menevät aivan sekaisin vaikka konteksti olisi sama ja ”ilmiselvä”.

Summa summarum: suomesta ranskaan kääntäminen on aivan murhaa. (”Tätä kieltä ei opi ”#%&€)%/&)))( ikinä!”) Ja ah niin ihanaa! (”Tämä samaan aikaan täsmällinen ja elegantti kieli ei ikinä lakkaa sykähdyttämästä!”)

 

Toivekäännöksiäni:

Ranskaan päin haluaisin kääntää minulle rakkaita lastenkirjojen klassikoita: Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin tarinat, Jukka Parkkisen Korppi-tarinat, Yrjö Kokon Pessin ja Illusian, Oiva Paloheimon Tirlittanin

Haluaisin kääntää runoja ja klassikoita muutenkin. Olen kääntänyt paljon elokuvia, mutta näytelmiä olisi ihana kääntää yhteistyössä jonkun teatterin kanssa.

 

Käännösten vastaanotto:

Jos kirjasta pidetään, se on minulle kääntäjänä tärkeintä. Suomalaisella sarjakuvalla on Ranskassa oma pieni yleisönsä, joka odottaa kiinnostuneena mitä Aapo Rapi, Ville Ranta, Matti Hagelberg, Marko Turunen, Kati Kovács ja monet monet muut seuraavaksi julkaisevat.

Aapo Rapin, Ville Rannan ja Marko Turusen kirjat ovat olleet 2000-luvulla mukana Angoulêmen sarjakuvafestivaalin (sarjakuvan ”Cannes”) virallisessa kilpailussa kilvoittelemassa parhaan teoksen palkinnosta.

 

Viimeaikaisia töitä:

Lähetin juuri Jarno Latva-Nikkolan Ukkometsola-sarjakuvaromaanin kustantajalle ja seuraavaksi aloitan Petteri Tikkasen Eero-sarjan (neljä albumia) sekä Hanneriina Moisseisen Kannas-sarjakuvaromaanin. Kaikki omassa sarjassaan kertakaikkisen fantastisia teoksia.

 

Valikoima Kirsi Kinnusen käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta:

Kirsi Kinnunen translations 1 Kirsi Kinnunen translations 2 Kirsi Kinnunen translations 3