Siri Nordborg Møller

Siri Nordborg Møller

Siri Norborg Møller Frankfurtin kirjamessuilla 2014

Tieni kääntäjäksi:

HIM-yhtye avasi minulle ikkunan Suomeen joskus vuonna 2001. Silloin maa, kieli ja kulttuuri olivat minulle aika vieraita, mikä on vähän hämmästyttävää, onhan Suomi yksi Pohjoismaista.

Etsin kaikenlaista tietoa Suomesta, luin suomalaisia kirjoja ja kuuntelin suomenkielisiä uutisia Ruotsin televisiosta. Sen jälkeen minulle oli selvää, että halusin oppia suomea. Aloitin opinnot Kööpenhaminan yliopiston suomen kielen laitoksella 2002. Kieli kiehtoi minua, koska se on niin erilainen ja kaunis.

Silloin en vielä haaveillut kääntäjän urasta, mutta olen aina tykkänyt kääntämisestä lähtökielestä riippumatta. Silloinen suomen kielen lehtori Tuula Eskeland oli havainnut tämän ja kysyi, olisinko kiinnostunut suomalaisen dekkarin kääntämisestä. En epäröinyt hetkeäkään, ja 2007 ilmestyi Reijo Mäen Keltainen leski tanskaksi, minun ensimmäinen virallinen käännökseni. Se oli iso haaste, josta opin paljon varsinkin sanavaraston suhteen, mutta sen jälkeen keskityin kokeneen tanskantajan Helena Idströmin neuvoa seuraten lyhyempiin teksteihin ja käänsin paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mm. Tatu ja Patu -sarjaa. Oli ihanaa kehittää itseään kääntäjänä näiden hauskojen ja kekseliäiden tekstien parissa.

Vuonna 2013 pieni kustantamo nimeltä Jensen & Dalgaard otti minuun yhteyttä ja kysyi, haluaisinko kääntää Leena Krohnin Mehiläispaviljongin. Se on ollut jollain lailla käännekohta urallani. Krohnin kieli on niin yksinkertaista ja kaunista, ja hänen lauseitaan tanskantaessani huomasin uusia puolia omissa kyvyissäni. Kokemus antoi minulle paljon rohkeutta, ja sen jälkeen olen kääntänyt useita romaaneja. Suureksi ilokseni olen saanut jatkaa Krohnin teosten kääntämistä, tähän mennessä on ilmestynyt kolme hänen kirjaansa. Tänä syksynä on vielä tulossa Tainaron.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Hauskinta on, että aina voi oppia jotain uutta. Kääntämiseen ei koskaan kyllästy, koska jokainen teksti on uusi maailma, johon voi eläytyä. Pidän erityisesti siitä, kun suomen kielen kauneus tulee onnistuneesti esille käännöksestä. Se on aina hyvä hetki.

Haastavinta on ehkä, kun täytyy itse keksiä uusia sanoja. Tanskaksi se ei tapahdu niin helposti kuin suomeksi, ei ainakaan minulle. Kuitenkin tykkään paljon siitä, kun tanskan kieli rikastuu näin suomen kielen kautta.

 

Toivekäännöksiäni:

Haaveilen siitä, että saisin kääntää suomalaisia klassikoita kuten Volter Kilven Alastalon salissa, Mika Waltarin Suuren illusionin tai Lauri Viidan Moreenin. Tulenkantajat ovat myös lähellä sydäntäni, ja minusta olisi ylipäätään tärkeää, että käännettäisiin enemmän suomalaista runoutta tanskaksi.

 

Käännösten vastaanotto Tanskassa

Viime vuosina suomalaisen kirjallisuuden asema Tanskassa on huomattavasti vahvistunut, koska suomalaista kirjallisuutta käännetään enemmän kuin koskaan. Tärkein syy tähän on varmaan FILIn satsaus uuteen kääntäjäsukupolveen: nyt ei ole enää vain yhtä kaunokirjallisuuden tanskantajaa, vaan useita. Muut olennaiset tekijät ovat FILIn käännöstuki sekä tietysti suomalaisen kirjallisuuden korkea laatu. Kirjailijat kuten Kari Hotakainen ja Sofi Oksanen ovat toimineet tienraivaajina muille suomalaisille kirjailijoille, ja minulla on se käsitys, että useat tanskalaiset kustantajat pitävät silmällä uutta suomalaista kirjallisuutta.

Tanskalaisissa lehdissä on ollut mm. Sofi Oksasen, Katja Ketun sekä Kjell Westön haastatteluja, ja toukokuussa tänä vuonna Information-lehti julkaisi Sofi Oksasen Hiljaisuutesi ei sinua suojele -esseen. Samoin Sofi Oksanen ja Kjell Westö ovat esiintyneet Tanskan television kulttuuriohjelmissa, eikä enää ole harvinaista, että suomalainen kirjailija on mukana Kööpenhaminan kirjamessuilla tai muissa kirjallisuustapahtumissa.

Nämä isot nimet saavat paljon huomiota, kun uusi kirja ilmestyy, ja arvostelut ovat yleensä kiittäviä. Minun kääntämäni kirjailijat elävät vähän hiljaisempaa elämää, varsinkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden kirjailijat, koska heidän kirjojaan harvoin arvostellaan isoimmissa lehdissä. Poikkeuksia ovat olleet Vilja-Tuulia Huotarinen, Seita Vuorela ja Kreetta Onkeli, joiden kirjat ovat saaneet hyvää palautetta. Kirjallisuusblogeista löytyy aina välillä suomalaisten lasten- ja nuortenkirjojen arvosteluja, ja yleensä ne ovat myönteisiä. Tatu ja Patu -kirjat (Kalle og Palle) ovat suosittuja, vaikka niistä ei kirjoiteta paljon.

Pajtim Statovcin esikoiskirja Kissani Jugoslavia, joka ilmestyi tanskaksi viime vuonna, otettiin hyvin vastaan, ja myös Tommi Musturin Toivon kirja sai erinomaiset arvostelut. Ja vaikka suomalaista sarjakuvataidetta on käännetty vähän, se on hyvin arvostettua Tanskassa. Leena Krohnin teokset jakavat mielipiteitä; jotkut ovat sitä mieltä, että hän kuuluu maailmankirjailijoihin, ja jotkut eivät ymmärrä hänen tyyliään ollenkaan. Kuitenkin hänestä kirjoitetaan kirjallisuuslehdissä, ja ehkä hänen suosionsa on nousemassa.

 

Työn alla nyt:

Kohta menee painoon Leena Krohnin klassikko Tainaron, ja se ilmestyy joskus syksyllä. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on ollut työn alla kauan, mutta elän toivossa, että se myös ilmestyy piakkoin. Seuraavana käännösprojektina minulla on Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Lumikko ja yhdeksän muuta.

 

Siri Nordborg Møller palkittiin viime vuonna Kjeld Elfelts Mindelegat -palkinnolla. Palkinto annetaan nuoren polven mielikuvitukselliselle kääntäjälle kääntämisen ilosta.

Valikoima Siri Nordborg Møllerin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta:


Siri Nordborg Møller translations 1

Siri Nordborg Møller translations 2 Siri Nordborg Møller translations 3 Siri Nordborg Møller translations 4 Siri Nordborg Møller translations 5 Siri Nordborg Møller translations 6

Kjell Westö : ’Den svavelgula himlen’ sold to several countries

The translation rights to Kjell Westö’s ”Den Svavelgula Himlen” have been sold by Copenhagen Literary Agency to the following countries:

Bulgaria: Perseus Publishing House
Denmark: Batzer & Co.
Estonia: Eesti Raamat
Finland: Otava
France: Éditions Autrement
Germany: btb/Random House
Holland: De Geus
Norway: Pax Forlag
Poland: Wydawnictwo Poznańskie sp. z o.o.
Sweden: Albert Bonniers Förlag.

Sigrid Crasnean

Sigrid CrasneanTieni kääntäjäksi:

Jo lapsena tiesin, että elämäni tulisi liittymään vieraisiin kieliin. Olin päättänyt opiskella tulkiksi, mutta sitten löysin vahingossa suomalaisen laulun… Ihastuin sen kieleen ja olin niin utelias tietämään enemmän, että päätin opiskella suomeakin Cluj-Napocassa, Romaniassa.

Valmistuttuani yliopistosta työskentelin englannin ja ranskan opettajana. Myöhemmin professorit suosittelivat minua käännöstöihin, mikä oli mahtava yllätys. Ensimmäinen käännöstyöni oli Sofi Oksasen Stalinin lehmät.


Kääntämisen ilot ja haasteet:

Asuin ja opiskelin Tampereella vuoden, sitten minulla oli ilo asua Sysmässä kääntäjänä kahden kuukauden ajan Nuoren Voiman Liiton Villa Sarkia -residenssissä. Siellä tapasin ihania, samanmielisiä ihmisiä. Olen edelleen yhteydessä yhteen heistä, ja ajoittain autamme toisiamme käännöstöissä.

Käännän myös englantia ja ranskaa, mutta suomi on suosikkini. On myönnettävä, ettei ole helppo tehtävä kääntää kirjallisuutta, mutta on erittäin palkitsevaa nähdä oman työnsä tulokset.


Toivekäännöksiäni
:

Yksi hauskimmista käännöksistä oli Arto Paasilinnan Paratiisisaaren vangit. Asko Sahlbergin Herodes, viimeisin käännökseni, oli yksi vaikeimmista, mutta myös suosikkini tähän mennessä. Haluaisin kääntää enemmän hänen historiallisia teoksiaan, koska rakastan historiallista fiktiota.


Käännösten vastaanotto Romaniassa:

Mielestäni suomalainen kirjallisuus on yhä tunnetumpaa Romaniassa. Sofi Oksanen on hyvin suosittu ja myös nordic noir on muodissa.


Työn alla juuri nyt:

Käännän tällä hetkellä Mika Waltarin Nuori Johannes -kirjaa yhdessä Andreea Nițän kanssa.

 

Sigrid Crasnean käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Sigrid Crasnean translations

 

Julija Potrč

Julija Potrč

Julija Potrč, kuva: Andrej Hočevar

Tieni kääntäjäksi:

Ljubljanan yliopistossa luin englantia ja yleistä kirjallisuustiedettä; Sloveniassa ei ole mahdollista opiskella suomea yliopistotasolla. Pohjoismaiset kielet kiinnostivat jo lukiossa ja mietin pitkään kumpaa opiskelisin: norjaa vai suomea. Valitsin suomen koska se on mielestäni erikoisempi kieli, mutta ehkä opiskelen vielä joskus norjaakin.

Ryhdyin heti yliopiston jälkeen englannin kielen kääntäjäksi ja samaan aikaan opiskelin suomea omaksi huvikseni kielikouluissa, itse ja lopulta Helsingin kesäyliopistossa. Aina kun suoritin tietyn tason, ajattelin että nyt olisi turha lopettaa, kun olen kerran opiskellut jo niin pitkälle.

Niinpä osasin kieltä lopulta tarpeeksi kääntääkseni. Ensin käänsin Petri Tammisen novelleja Literatura-kirjallisuuslehteen. Kustannustoimittaja innostui niistä ja ehdotti että kääntäisin kokonaisen kokoelman – se oli Tammisen Piiloutujan maa, josta sain myöhemmin kääntäjäpalkinnonkin.

Alussa kaverit ihmettelivät miksi juuri suomi ja mitä teen sillä, he kyselivät mitä hyötyä siitä on. Nyt kun olen kääntänyt yli 20 kirjaa suomesta, kaikki sanovat että se oli nerokas päätös. Siitä en tiedä, mutta on kivaa kun harrastuksesta tulee ammatti. Töitä Suomen kirjallisuuden kääntäjänä minulle on riittänyt (meitä on yhteensä kaksi/kolme). Sitä paitsi käännän edelleenkin englannista ja virostakin olen kääntänyt yhden lastenkirjan.


Kääntämisen ilot ja haasteet:

En usko että kääntäminen suomen kielestä olisi olennaisesti haastavampaa kuin muista kielistä, esimerkiksi englannista – kunhan osaa lähdekieliä yhtä hyvin. Tärkeintä on, että kääntäjä hallitsee oman äidinkielensä. Jos kääntämisen lopputulos toimii yhtä hyvin kuin alkuperäinen teos, sitten käännös on onnistunut.

Minusta kivointa on keksiä erilaisia sanaleikkejä ja muita vitsejä, esimerkiksi Tatu ja Patu -sarjassa niitä on paljon. Ylipäätään lastenkirjallisuutta on ollut ilo kääntää, vaikka en alussa erityisesti harkinnut sitä alaa, mutta ehdotuksia tuli ja tulee edelleen slovenialaisilta kustantajilta.

Kun aloitin urani kääntäjänä, kustannustoimittajat tiesivät hyvin vähän suomalaisesta kirjallisuudesta, mutta nyt agenttien ja kirjamessujen kautta tulee ajankohtaista tietoa koko ajan. Pari kertaa on käynyt jopa niin, että slovenialaisilta kustantajilta tulee ehdotuksia kirjoista, joista en ole itse vielä kuullutkaan!


Toivekäännöksiäni
:

Kun aloitin kääntämään suomesta noin kymmenen vuotta sitten, suomalainen kirjallisuus oli vielä melko tuntematonta Sloveniassa. Meillä on ollut Kalevalan, Tuntemattoman sotilaan ja Arto Paasilinnan käännöksiä (kaikki Jelka Ovaskan kääntämiä), mutta nykykirjailijat olivat melko tuntemattomia. Näin minulle avautui mahdollisuus esitellä suomalaisia kirjailijoita omassa maassani. Olen ehdottanut Kari Hotakaisen, Petri Tammisen, Leena Krohnin ym. teoksia täkäläisille kustantajille ja myöhemmin myös kääntänyt niitä. Kaikki ehdottamani kirjat ovat varmasti minun lempikäännöksiäni.

Onneksi riittää hyviä suomalaisia kirjoja joita haluaisin kääntää, mieleen tulevat ainakin Pajtim Statovcin romaani Kissani Jugoslavia ja Tommi Kinnusen romaani Lopotti. On myös kiva kääntää uusia teoksia kirjailijoilta, joiden kirjoja olen jo aikaisemmin kääntänyt.


Käännösten vastaanotto Sloveniassa:

Suomalainen kirjallisuus ehdottomasti kiinnostaa Sloveniassa. Arto Paasilinnan romaanit ovat tosi suosittuja – niitä on olemassa sloveenin kielellä jo yksitoista ja uusia tulee varmasti, koska edelliset ovat aina loppuunmyytyjä. Sofi Oksaselta on käännetty Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat, joka sai paljon huomiota, kun kirjailija kävi Fabula-festivaalilla tänä vuonna. Muut kirjailijat kuten esim. Kari Hotakainen, Tommi Kinnunen ja Rosa Liksom ovat myös saaneet hyvin huomiota.

On hienoa että myös suomalaista lastenkirjallisuutta käännetään paljon, koska se on hauskaa ja laadukasta. Viime vuosina on ilmestynyt viisi Tatu ja Patu -kirjaa (sloveeniksi Tine in Bine), Timo Parvelan Ella-sarjaa, Tuutikki Tolosen Mörkövahti ja Mörköreitti -kirjat, Siri Kolun Me Rosvolat, kaksi Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä -kirjaa jne.

Veikkaan että Sloveniassa yleinen kuva suomalaisista on tullut Kaurismäen elokuvista ja Paasilinnan romaaneista: hiljaisia, hieman kummallisia ihmisiä joiden on vaikea sopeutua yhteiskuntaan. Meille nämä hahmot ovat eksoottisia ja hauskoja, joten tällaisena pidetään myös suomalaista kirjallisuutta. Nyt kun käännetään yhä erilaisia kirjailijoita, jotka käsittelevät eri aiheita, perinteinen mielikuva suomalaisista varmaan pikkuhiljaa muuttuu ja laajenee.


Työn alla juuri nyt:

Sain alkuvuodesta käännettyä Kristian Smedsin näytelmän Jääkuvia sekä Pipsa Longan näytelmän Lauluja harmaan meren laidalta. Molemmat on valittu Borštnik-teatterifestivaalille, joka pidetään syksyllä Sloveniassa (Suomi on siellä tänä vuonna teemamaana).

 

Julija Potrč sai 2010 Radojka Vrančič -palkinnon Petri Tammisen Piiloutujan maa -novellikokoelman käännöksesta. Palkinto jaetaan vuosittain parhaalle nuorelle kirjallisuudenkääntäjälle .

Valikoima Julija Potrčin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Julija Potrč translations 1 Julija Potrč translations 2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Julija Potrč translations 3 Julija Potrč translations 4 Julija Potrč translations 5