Maima Grīnberga

Maima Grīnberga

Kuva: Rvīns Varde

Tieni kääntäjäksi:

Ajatus siitä, että minusta voisi tulla kääntäjä, on aika varhainen. Olin lukutoukka jo ennen koulua, ja latvialaisen äitini järjestelmällisen toiminnan ansiosta olen puhunut viroa lapsuudesta asti. Ensimmäiset käännösyritykseni virosta tein jo teinivuosina. Opiskeltuani pari vuotta latvialaista filologiaa Riiassa vaihdoin Tarton yliopistoon virolaisen filologian pariin. Opetusohjelmassa oli tietenkin myös “pakkosuomi”, johon rakastuin silmittömästi, kun menin ensi kerran Georg Ots -laivalla Helsinkiin ja kuulin puliukkojen kiroilevan.

Ensimmäinen käännökseni ilmestyi 1996. Olen tasapainoillut työssäni sekä viron että suomen kielen parissa. Tähän asti ilmestyneistä 51 käännöksestäni 23 on käännetty suomesta. Enimmäkseen olen kääntänyt proosaa, mutta myös lastenkirjoja ja yhden runokirjan.

Toive- tai lempikäännöksiäni:

Olen hyvin onnekas, koska lempikäännöksiksi voisin nimetä aika monia aikaansaannoksistani: kolme Rosa Liksomin kirjaa, Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin, Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan, Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin… Ja muutkin teokset olen kääntänyt tuntien riemua työstäni, iloinnut uuden oppimisesta ja ollut hyvin kiitollinen!

Olen haaveillut monta vuotta Pentti Saarikosken Ruotsin ajan päiväkirjojen kääntämisestä, eli kirjoista Asiaa tai ei, Euroopan reuna ja Bretagnen päiväkirja. Olisi myös varsinainen toiveiden täyttymys saada kääntää Riikka Pelon mahtava romaani Jokapäiväinen elämämme. Uusimmista lukukokemuksistä vahvin ja vaikuttavin on ollut Riitta Jalosen Kirkkaus. Toivottavasti siitäkin tulee joskus käännösprojektini.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Murteiden melko runsas käyttö suomalaisissä teksteissä on aina haastavaa. Samoin suomen kielen “suvuttomuus” osoittautuu joskus vaikeaksi palaksi, koska latvian kielessä on kieliopillisiä sukuja. Haastavia ovat myös kivat asiat – esimerkiksi suomen kirosanojen runsaus ja vivahteikkuus aiheuttaa aina hilpeän, mutta myös ongelmallisen käännöspohdinnan!

Suomalainen kirjallisuus Latviassa:

Valehtelisin jos sanoisin että suomalainen kirjallisuus on osa valtavirtaa Latviassa. Ei, se on ennemmin “kapean erikoisalan tuote”. Mutta esimerkiksi Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ja Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen myytiin loppuun aika nopeasti. Pentti Saarikosken Tiarnia-sarja on herättänyt ihastusta monissa latvialaisissa runoilijoissa. Riikka Pulkkisen Totta-kirjasta on julkaistu Latvian mittakaavassa paljon arvosteluja. Olli Jalosen ”Solmu-kirjasta” puolestaan olen saanut säännöllisesti henkilökohtaista postia lukijoilta, jotka ovat rakastuneet tekstiin. Suomalaisella lastenkirjallisuudella menee Laviassa hyvin.

Maima Grīnberga on juuri kääntänyt Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -teoksen. Seuraavaksi on vuorossa Johanna Sinisalon Auringon ydin.

Maima Grīnberga  on saanut Ventspilsin Kansainvälisen Kirjailija- ja kääntäjätalon sekä Ventspilsin kaupungin Hopeinen mustepullo -palkinnon Rosa Liksomin Hytti nro 6 käännöksestä 2016. Vuoden kirjallisuuspalkinnon Maima Grīnberga on saanut 2014 Katja Ketun Kätilön ja 2010 Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin käännöksistä. Aikakauskirja Latvju teksti myönsi hänelle runopalkinnon Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan käännöksestä 2012. 2009 Grīnberga sai Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkin.

Maima Grīnbergan käännökset löytyvät käännöstietokannastamme.

Valikoima käännöksiä:

Maima Grīnberga translations 1 Maima Grīnberga translations 2

 

 

Hiroko Suenobu

Hiroko Suenobu

Tieni kääntäjäksi:

Suomi on ollut minulle tärkeä siitä lähtien, kun pienenä kirjoitin kirjeen joulupukille Korvatunturille. Opiskeluaikana Japanissa ja Turun yliopistolla tutustuin suomen kielen ihmeellisen kauniiseen soinnillisuuteen: yksikään sana ei jää yksin, vaan se on aina suhteessa ja yhteydessä muihin, vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Kun opiskelin Suomen kirjallisuuden maisteriksi Tampereen yliopistossa, huomasin ilokseni suomen kielessä olevan analogian omaan olemisen tapaani. Lukiessani suomalaisia kirjoja tunnistin tämän yhtäläisyyden. Suomalaisissa teoksissa päähenkilö ei välttämättä ole yksi, vaan monta. Läheiseltä tuntui myös se, että maailmassa ei ole vain yhtä absoluuttista keskipistettä. Muumipeikon ystävä Tuutikki totesi Taikatalvessa: ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” Leena Krohnin Mehiläispaviljongissa kertoja sanoi: ”Minä olen me.” Kaikilla on oikeus erilaisuuteen, mutta jaamme silti saman maailman. Tämän halusin tehdä näkyväksi ja siksi minusta tuli kääntäjä. Suomen kirjallisuuden kääntäminen tuottaa minulle iloa. Kääntäminen on kiinteä osa elämääni.

Toive- tai lempikäännöksiäni:

Melkein kaikki teokset, jotka olen kääntänyt japaniksi, olen itse valinnut ja esitellyt japanilaiselle kustantajalle. Tämän vuoksi pidänkin niitä kaikkia tärkeinä. Haluaisin myös jatkossa kääntää kirjoja, joita luetaan vielä monen vuoden kuluttua.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Kääntämisessä haastavimmalta tuntuu se, että käännös saattaa jäädä paljolti tulkintojen varaan, koska kirjailija ja kääntäjä liikuttuvat eri asioista, eri tavoin. Se perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen. Ajattelenkin, että kielioppivirheitä on mahdollista välttää käytännön toimilla, mutta vain rakkaus käännettävään teokseen auttaa välittämään lukijoille kirjailijan sanoman. Sen avulla voi välttää varsinaiset tulkintavirheet. Olisi hienoa onnistua tässä!

Kääntäminen on hidasta ja epäkäytännöllistä, mutta siinä oppii syventymään ja imeytymään asian ytimeen. Prosessi muistuttaa maalausten jäljentämistä. Se ei tarkoita pelkkää jäljentämistä, vaan myös oman ilmaisutavan löytämistä. Olen kiitollinen siitä, että kääntämällä oma tietämykseni ja maailmani laajenevat. Tämän prosessin ansiosta valmistui myös oma kuvakirjani.

Suomalainen kirjallisuus Japanissa?

Ensimmäiset Suomen kirjallisuuden käännökseni olivat Leena Krohnin Tainaron ja Umbra, jotka ilmestyivät vuonna 2002 FILIn tuen ansiosta. Tuolloin suomalaisesta kirjallisuudesta tiedettiin Japanissa vain vähän: lähinnä Muumit olivat saaneet äänensä kuuluviin. Esittelin suomalaisia kirjoja kustantajille, mutta heitä oli vaikea saada vakuutettua siitä, että tärkeitä ja ajatuksia herättäviä teoksia on Muumien ohella muitakin. Onneksi kustantajat kuitenkin ottivat ehdotuksia vastaan, huomattavasti kokeilunhaluisemmin kuin nykypäivänä.

Lukijakunta Japanissa on pieni, mutta ei olematon. Uskon, että suomalaista kirjallisuutta tunnetaan koko ajan paremmin.

Hiroko Suenobu kääntää paraikaa Leena Krohnin Hotel Sapiensia sekä Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunkia. Hänet palkittiin Suomen valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla 2007. Japanissa koulukirjastojen seuran suosituslistalle nousivat Hiroko Suenobun käännökset teoksista Hannele Huovin Suurkontio Tahmapää ja Marko Leinon Joulutarina

Hiroko Suenobun käännökset löytyvät käännöstietokannastamme.

Valikoima käännöksiä:

Hiroko Suenobu translations 1

Leena Krohn: Valeikkuna; Leena Krohn: Umbra & Tainaron; Leena Krohn: Sfinksi vai robotti, Auringon lapsia, Kotini on Riioraa; Leena Krohn: Pereat Mundus; Leena Krohn: Mehiläispaviljonki; Tuija Lehtinen: Rebekka ja kesäprinssi; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu rosvojahdissa; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa.

Hiroko Suenobu translations 2

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja; Hannele Huovi: Suurkontio Tahmapää; Marko Leino: Joulutarina; Timo Parvela: Maukka ja Väykkä; Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie; Hannele Huovi: Suurkontio Tahmapää rakentaa; Jyrki Kiiskinen: Jänis ja Vanki koulunpenkillä; Timo Parvela: Maukka ja Väykkä ja mieletön lumipallo; Timo Parvela: Maukka ja Väykkä rakentavat.

Hiroko Suenobu translations 3

Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja kauhea makkara; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja Pakastaja-Elvi; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja sitkeä finni; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja Hilpuri Tilli; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Hetki lyö, Risto Räppääjä; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja Nuudelipää; Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja komea Kullervo.

 

Tiia Strandén FILIn johtajaksi

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hallitus on nimittänyt asiantuntija Tiia Strandénin FILI – kirjallisuuden vientikeskuksen johtajaksi. Hän aloittaa tehtävässään 1.2.2017. Tiia Strandén on toiminut SKS:n palveluksessa FILIssä vuodesta 2011 ja vs. johtajana elokuusta 2016.

Tiedustelut: SKS:n pääsihteeri Tuomas M. S. Lehtonen, p. 040 560 9879

Birgita Bonde Hansen

Birgita Bonde HansenTieni kääntäjäksi:

Voi sanoa, että minusta tuli kääntäjä melkein sattumalta. Olen Kööpenhaminan yliopiston suomen kielen laitoksella opintojani suorittanut suomen kielen maisteri, koska olen pienestä asti ollut kiinnostunut Pohjoismaista, Baltian maista sekä pienistä kieliyhteisöistä. Kiinnostuksenkohteenani ovat aina olleet enemmän kielen lingvistiset seikat kuin kaunokirjallisuus. Valmistuttuani työskentelin ensin yksityisellä sektorilla kielitaitojani pragmaattisesti käyttäen. Opiskeluaikoina laitoksemme lehtori Tuula Eskeland korosti kuitenkin käännöstaitojen ja kirjallisuusviennin tärkeyttä. Siksi laitos järjesti yhteistyössä Suomen Tanskan kulttuuri-instituutin kanssa työpajoja, joissa käännettiin suomalaisia näytelmiä tanskaksi. Niitä esitettiin lukutapahtumissa Kööpenhaminan teattereissa. Kokenut tanskantaja Helena Idström kuuli käännökseni ja suositteli minua eräällle kustantamoille, kun hän itse siirtyi eläkkeelle. Ensimmäisinä toimeksiantoinani minulla oli kunnia kääntää Kari Hotakaisen Ihmisen osa sekä Sofi Oksasen Stalinin lehmät.

Toive- tai lempikäännöksiäni:

En oikeastaan halua nimetä mitään käännöstä lempikäännöksekseni, sillä nautin kääntäjänä juuri siitä, että tekstit ja aihepiirit vaihtuvat. Siinä oppii aina jotain uutta ja mielenkiintoisia haasteita riittää. Kaikki käännökseni ovat minulle rakkaita ja tärkeitä, koska koen itse työn äärimmäisen mielekkääksi itselleni.

Voisin kaikesta huolimatta mainita, että Sofi Oksasen Stalinin lehmät tulee ikuisesti olemaan lempikirjojani, koska se käsittelee sitä samaa aikaa Virossa, jolloin itse olin maassa vaihto-oppilaana 1993–1994. Kirjan kääntäminen oli siis samalla hyvin henkilökohtainen kokemus.

Kari Hotakaisen kiero kieli ja hurjan hillitty huumori on aina mukava haaste kääntäjälle. Viime vuosina Katja Ketun kirjojen kääntäminen on tuonut myös mukavia haasteita elämään, ja huomaan että olen kehittynyt valtavasti ammatillisesti niitä kääntäessäni.

Viron ja venäjän kielen opiskelut ovat olleet erittäin hyödyllisiä, koska olen saanut kääntää paljon sellaista suomalaista kirjallisuutta, joka koskee koko alueen historiaa – en tiedä miten olisin pärjännyt ilman kielitaitoani kääntäessäni Rosa Liksomin Hytti nro 6:a, Sirpa Kähkösen Graniittimiestä tai vaikkapa Marko Leinon Ansaa, Matti Röngän Tappajan näköistä miestä tai Katri Lipsonin Kosmonauttia.

Uusi suosikkini on Minna Rytisalon Lempi, jonka toivoisin saavani kääntää tanskaksi. Jos joskus riittää aikaa, haluaisin kääntää myös runoutta.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Suomesta tanskaan kääntämisessä haastavinta on suomen tanskasta hyvin poikkeava rakenne, jonka takana piilee erilainen tapa hahmottaa maailmaa. Esimerkiksi suomenkielinen kirja saattaa keskittyä ilmaisujen kauneuteen, kun taas Tanskassa juoni on hyvin keskeisessä asemassa. Tanskassa ei myöskään ole niin paljon esimerkiksi ääntä kuvailevia sanoja, joten hyvinkin kaunis suomenkielinen virke saattaa muuttua melko latteaksi tanskaksi. Silloin pitää keksiä selityksiä ja kuvaavia lauseita, jotta saa välitettyä saman tunteen tanskaksi.

Kivointa on, että Suomen ja Tanskan kulttuurit ovat loppujen lopuksi aika lähellä toisiaan verrattuna vaikkapa japanilaiseen, joten esimerkiksi musta huumori tai yhteispohjoismaalaiset asiat välittyvät hyvin.

Suomalainen kirjallisuus Tanskassa:

Suomalainen kirjallisuus on kokenut varsinaisen buumin Tanskassa viime vuosina. Paras selitys tälle lienee se, että yhteistyö eri tahojen välillä on mutkatonta ja toimivaa. Nykyistä kirjallisuusviennin menestystä ei olisi saavutettu ilman FILIn panostusta ja tukea, mutta tietysti syynä on myös se, että suomalaiset kirjailijat kirjoittavat upeita kirjoja! Vertaan usein suomalaista kirjallisuutta tanskalaiseen elokuvatuotantoon. Meiltä irtoaa nykyään kansainvälisesti hyvin menestyviä tv-sarjoja ja elokuvia, suomalaisilta taas tasokasta kirjallisuutta!

Birgita Bonde Hansen kääntää parhaillaan Laura Lindstedtin Oneironia. Myös seuraava Hotakaisen käännös on pian valmis, ja hänen kääntämänsä Tommi Kinnusen Lopotti ilmestyy kohta tanskaksi.

Birgita Bonde Hansenin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.

Birgita Bonde Hansen translations 2 Birgita Bonde Hansen translations 3

Lilia Loman & Pasi Loman

Lilia Loman, Pasi Loman

Lilia Loman ja Pasi Loman

Tiemme kääntäjiksi:

Pasi: Minun silmääni osui kerran aamiaspöydässä istuessani Mauri Kunnaksen kirja ”Viikingit tulevat!” englanniksi käännettynä yhdessä useista kirjahyllyistämme. Tulin uteliaaksi, että onko Mauri Kunnasta koskaan käännetty Brasilian portugaliksi. Otin selvää ja hämmästyksekseni ei ollut. Aloin selvittämään mitä muita suomalaisia kirjailijoita Brasiliassa oli siihen mennessä julkaistu. Tutkimuksissani löysin ainoastaan yhden Tove Janssonin kirjan sekä muutaman Mika Waltarin kirjan. Ajatus siitä, että alkaisin yhdessä brasilialaisen vaimoni Lilian kanssa kääntämään suomalaista kirjallisuutta lähti tästä. Lilia on väitellyt tohtoriksi kirjallisuudesta, ja itseänikin kirjallisuus on aina kiinnostanut, niinpä tämä oli miellyttävä ajatus molemmille. Jotta käännettävää olisi, oli minun kuitenkin ensin perustettava oma kirjallisuusagentuuri, Vikings of Brazil, jotta brasilialaiset kustantajat alkoivat ostamaan suomalaisten kirjojen oikeuksia.

Toive- tai lempikäännöksiämme:

Sofi Oksasen kirjoja on ollut aina mukava kääntää, mutta ehkä Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi on lempikäännöksemme, jos molemmilta kysytään. Erikseen kysyttäessa vastaus voisi myös olla Ilkka Auer ja Aki Ollikainen. Mika Waltarin historialliset romaanit olisi mukava kääntää ensimmäistä kertaa suoraan suomesta Brasilian portugaliksi (täällä julkaistut versiot on käännetty englannista parikymmentä vuotta sitten).

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Suomen kielessä ei käytetä eri pronominia viitattaessa mies- tai naispuoliseen henkilöön (vrt. ele ja ela portugalissa, tai he ja she englannissa). Joskus suomalaiset kirjailijat salaavat kirjassa esiintyvän henkilön sukupuolen tarkoituksellisesti hyvinkin pitkään. Portugaliksi tämä on lähes mahdotonta, koska sen lisäksi, että sukupuolille on eri pronominit, niin adjektiivit ja substantiivit taipuvat aina sukupuolen mukaan. On siis aina valittava esimerkiksi professor eli opettaja tai professora (Suomessa vanhehtunut sana) ”opettajatar”. Tyylillisesti yksi haastavimmista asioista on se, että suomalaiset kirjailijat usein kirjoittavat pitkiä virkkeitä ja kappaleita. Suomeksi nämä eivät ole lukijalle ongelma, ehkä sijamuotojen vuoksi, mutta portugaliksi kirjoitettaessa lukijan on hankala pysyä kärryillä, jos virkkeistä ja kappaleista tulee erityisen pitkiä.

Kivointa on ehkä kääntä lasten kuvitettuja kirjoja. Erityisesti Tatu ja Patu -kirjoja on ollut äärimmäisen hauska kääntää, koska niissä on paljon hauskoja sanaleikkejä, joiden kääntämisessä saakäyttää paljon omaa luovuutta: kääntäminen sanasta sanaan ei usein kerta kaikkiaan toimi, mutta uuden tekstin on oltava yhtä hauska kuin alkuperäinen ja sen on sovittava yhteen kuvituksen kanssa.

Suomalainen kirjallisuus Brasiliassa:

Kirjallisuusagentuurimme perustamisen jälkeen suomalaista kirjallisuutta on oikeastaan ensimmäistä kertaa alettu julkaisemaan Brasiliassa säännöllisin väliajoin. Kääntäjiä ei kuitenkaan meidän lisäksemme ole muita, joten tahti ei ole kova. Joskin muutamia suomalaisia kirjoja on viime aikoina julkaistu myös englannista tai ranskasta käännettynä. Kääntämämme kirjat ovat saaneet erittäin hyviä arvosteluja ja näkyvyyttä paikallisessa mediassa, kuten suurissa sanomalehdissä (esimerkiksi Folha de S.Paulo ja Estadão) ja aikakausilehdissä (esim. Veja). Tästä olemme erittäin iloisia ja ylpeitä, koska yleensä kirjallisuus saa täällä huonosti näkyvyyttä mediassa. Esimerkiksi yli miljoonalevikkinen Veja suosittelee viikottain vain 1–2 kirjaa, ja näistä on viimeisen kolmen kuukauden aikana kaksi ollut meidän kääntämiämme (Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ja Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi).

Lilia Loman ja Pasi Loman kääntävät parhaillaan Aki Ollikaisen Nälkävuotta. Heidän käännöksiään voi selata käännöstietokannassamme.

Lilia Loman Pasi Loman translations 1 Lilia Loman Pasi Loman translations 2

Tutustu kääntäjiin!

FILI – Kirjallisuuden vientikeskus täyttää tänä vuonna 40 vuotta ja itsenäinen Suomi 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi esittelemme teille 100 kääntäjäämme maailmalla. He kertovat tiestään ja työstään viikoittain julkaistavissa pienissä haastatteluissa.

Tutustu kääntäjiin -haastattelut

Kääntäjät saattavat 100-vuotiaan Suomen kirjallisuuden muunkielisten lukijoiden ulottuville. Ammattimainen käännös takaa, että hyvä lukukokemus välittyy lukijoille myös toisissa maissa ja kulttuureissa.