Ailin Gümüş

Ailin GümüşTieni kääntäjäksi: 

Minustahan piti tulla kirjailija tai siitä olin lapsesta asti ainakin haaveillut. Jo lapsena olin kova lukija ja kirjoittaja. Muutettuani Suomeen, äitini kotimaahan, ihastuin suomen kieleen ja jotenkin kadotin turkin kielellä lukemisen ja kirjottamisen ilon. Halusin kuitenkin rakentaa urani kirjojen parissa. Opiskelin Tampereen yliopistossa informaatiotutkimusta ja syvennyin kirjastoalan opintoihin. Opiskeluaikana aloin tehdä Tampereen kaupungille asioimistulkkauksia ja asiatekstikäännöksiä. Vuonna 2015 suoritin asioimistulkin tutkinnon Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa.

Vuonna 2008 ilmestyi Sofi Oksasen Puhdistus ja minulle tuli oivallus haluta olla kirjallisuudenkääntäjä.  Puhdistus käännettiin turkkiin mutta ruotsista. Niinpä päättelin, että turkin kielen kääntäjistä on pulaa. Otin yhteyttää FILIin ja aloin kääntää lastenkirjoja. FILI on tukenut tietäni kääntäjäksi sekä koulutuksillaan että apurahoillaan. Nytkin 2017 toukokuussa on tulossa suomi-turkki-kääntäjäkoulutus. Aivan mahtavaa! Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton jäsenenä saan myös jatkuvaa koulutusta.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Kääntämisen ilo on aina tuoretta ja välitöntä riippumatta siitä, oliko käännettävänä oikeusteksti tai näytekäännös. Tykkään pyöritellä sanoja, luoda rytmin ja kokonaisuuksia. Paras kääntämisessä on herätä aamulla ja miettiä, mitä on käännettävänä. Käännän parhaiten aamuneljästä seitsemään, aivot tuoreina.

Suomi on niin vivahteikas kieli, että välillä on hankalaa löytää oikeita sanoja turkin kielellä. Lisäksi on paljon sellaisia onomatopoeettisia sanoja ja deskriptiivisiä verbejä, jotka aiheuttavat vaikeuksia. Lisäksi on hankalaa löytää tuoksuilmaisulle oikeat käännökset: lemu, haju katku, käry. Yksi haastavista asioista on suomi-turkki-sanakirjan suppeus, on ollut pakko turvautua englantiin.


Toivekäännöksiäni:

Haluaisin kääntää Timo K. Mukan Kyyhkyn ja unikon, Kauko Röyhkän Kaksi aurinkoa ja Mika Waltarin Johannes Angelos. Sarjakuvista Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet, lastenkirjoista Tomi Kontion Koira nimeltä kissa ja Kreeta Onkelin Poika joka menetti muistinsa.

 

Viimeaikaisia töitä:

Aki Ollikaisen Nälkävuosi oli todella intensiivinen käännöskokemus, se ei ole vielä ilmestynyt. Tällä hetkellä teen näytekäännöstä Mika Waltari Sinuhesta. Viimeksi ilmestynyt kirja on Timo Parvelan Ella ja kaverit 2.

 

Valikoima Ailin Gümüşin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Ailin Gümüş translations 1 Ailin Gümüş translations 2 Ailin Gümüş translations 3

Boris Vidović

Boris VidovićTieni kääntäjäksi: 

”Edellisessä elämässäni” käänsin melko säännöllisesti englannista ja jonkun verran italiasta. Sitten muutin naisen perässä suomeen, opin kielen – ja tässä sitä ollaan. Tällä hetkellä olen ilmeisesti ainoa joka kääntää suomesta kroatiaksi.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Aina on, hmm, ”tylsintä” kääntää kasvien, kalojen jne. nimiä – niitä kun en tunne millään kielellä. Sitten on esimekiksi ruokia, joita jossain muualla ei ole: karjalanpiirakka tai maksalaatikko eivät muissa maissa tarkoita mitään. Hauskimpia ovat kielileikit! Silloin on lupa leikkiä ihan vapaasti.


Toivekäännöksiäni:

Jos joku rahoittaisi (mieluummin etukäteen, ainakin osittain) pari vuotta elämää, voisin kääntää Kalevalan tai Volter Kilven Alastalon salissa.

 

Käännösten vastaanotto Kroatiassa:

Kroatiassa ihmiset lukevat niin vähän, joten saan olla iloinen jos ylipäätään joku kirjoittaa näyttävän arvostelun. Olen osallistunut joihinkin tapahtumiin, isoihin kirjafestivaaleihin, ja siellä on kiinnostusta ollut ihan kiitettävästi. Esimerkiksi Sofi Oksanen on aina ollut mukana hänen kirjojensa promotilaisuuksissa ja  kiinnostus on ollut valtava.

Kustantajat Kroatiasta ja Serbiasta ottavat jatkuvasti yhteyttä minuun – omanlainen tunnustus sekin.

 

Viimeaikaisia töitä:

Aiemmin tänä vuonna ilmestyi Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis kroatiaksi ja juuri on julkaistu Ari Turusen Ettekö te tiedä, kuka minä olen kroatiaksi sekä Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta serbiaksi. Nyt käännän Rosa Liksomin Hytti nro 6 -kirjaa, minkä jälkeen on vuorossa Sofi Oksasen Norma.

 

Valikoima Boris Vidovićin käännöksiä, joita voi hakea lisää käännöstietokannastamme:

Boris Vidović translations 1 Boris Vidović translations 2

Dimitri Gogolashvili

Dimitri GogolashviliTieni kääntäjäksi:

Isoisoäitini (Anna Emilia Eskuri, kirjoittanut omaelämäkerrallisen romaanin Vastavirtaan, WSOY 1983) oli suomalainen ja Oulusta kotoisin. Hän oli yksi minun kasvattajista, joten sieltä ovat peräisin minun suomen perustaitoni. Lisää opin itse Tbilisissä lukemalla kirjoja. Olen siis itseoppinut kielen suhteen, vaikka myöhemmin opiskelin vuoden Oulun yliopistollakin. Viime lokakuussa avioiduin suomalaisen naisen kanssa. Kääntäminen oli minulle itsestäänselvyys koska Georgiassa opiskelin yliopistossa pääaineenani saksan kääntämistä.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Olen pääsääntöisesti itse valinnut romaaneja, joita ehdotan käännettäviksi georgialaisille kustantajille. Toisinaan olen myös kieltäytynyt sellaisten teosten kääntämisestä, joita en arvosta.

Erityisen haastava oli Henrik Meinanderin Suomen historia, joka vaati paljon tarkkuutta enkä kääntäjänä voinut ottaa samanlaisia vapauksia kuin kaunokirjallisen tekstin kanssa.

Toivekäännöksiäni:

Haluaisin vielä kääntää M. A. Nummisen Rehtorin päiväkirjan, Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen, Henrik Tikkasen Brändövägen 8, Heikki Turusen Simpauttajan.

Käännösten vastaanotto Georgiassa:

Sekä hyvä että huono. Usein huono, koska kustantajat eivät mainosta kunnolla julkaisemiaaan teoksia, paitsi Henrik Meinanderin Suomen historiaa, jolle itse Suomen suurlähettiläs järjesti esittelytilaisuuden. Hyvin markkinoitiin myös Emmi Itärantaa: maan johtavin kustantamo järjesti tehokkaan mainoskampanjan ennen kaikkea yläasteikäisille koululaisille ja nuorille.

Georgiassa on myös pohjoismaisen kirjallisuuden ystäviä, jotka ovat ihastuneet esim. Kari Hotakaisen ja Sofi Oksasen teoksiin, joita olen kääntänyt, mutta myös Mikko Rimmisen Pussikaljaromaaniin. Olen saanut siis hyviä palautteita, eniten henkilkökohtaisesti.

Viimeaikaisia töitä:

Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki on valmistunut, Katri Lipsonin Jäätelökauppias ilmestyy ensi talvena.

Valikoima Dimitri Gogolashvilin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Dimitri Gogolashvili translations 1 Dimitri Gogolashvili translations 2

Piret Saluri

Piret Saluri

Piret Saluri René Nybergin kirjan julkistustilaisuudessa Suomen suurlähetystössä Tallinnassa helmikuussa 2017. Kuva: Hannele Valkeeniemi / Suomen Tallinnan suurlähetystö

Tieni kääntäjäksi:

Olin Tarton yliopiston juhlasalissa, kun presidentti Kekkonen piti siellä vironkielisen puheen 1964. Silloin päässäni alkoi liikkua jotain. Meillä oli katsottu kotona Suomen televisiota vuodesta 1960. Suomi oli jossain mielessä jo tuttu ja läheinen. Mutta toinen maailma, vapaa maailma. Tai sanokaamme: oikea maailma.

Vuonna 1978 virolaisten kirjailijoiden delegaatio kävi Suomessa. Meidät vietiin myös kustantamoihin, mm. Otavaan, joka on siitä asti ollut minulle läheisin suomalaisista kustantamoista. Katsoin kirjapinoa, jonka olin saanut. Päällimmäisenä oli Hannu Mäkelän Hevonen joka hukkasi silmälasinsa. Harmittelin, että osasin suomea niin huonosti, muuten voisin kääntää sen. Otavan tiedotuspäällikkö, sittemmin ikiaikainen ystäväni Tuula Isoniemi sanoi: ”Miksi et opettele?” Ja minä opettelin yhden talven aikana suomen kielen kieliopin. Opettelin suomen sanoja, luin kirjoja, mutta myös naistenlehtiä, kaikenlaista, halusin omaksua kielen. Sitten olin valmis katsomaan, miten sen hevosen kanssa käy. Hobune, kes kaotas prillid ära ilmestyi vuonna 1983.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Kääntäminen mistä kielestä tahansa on aina haastavaa koska kääntäminen on mahdotonta. Tai melkein. Kysymys on siitä, kuinka lähelle tekijän, kirjailijan maailmaa kääntäjä pääsee, tai sinne sisälle. Kääntäjällä on siihen työvälineitä. Äidinkieli, vieras kieli, yleissivistys, sanakirjat. Ja lisäksi vielä jonkinlainen taika, lahjakkuus jota myös tarvitaan. Tai joka on itse asiassa välttämätöntä. Sitä on vaikea selittää, se vain on.

Suomalaisen kirjallisuuden kohdalla ainakin meille virolaisille on tärkeää myös yleinen tausta – kulttuurien läheisyys, historian käännekohdat. Henkilökohtaisella tasolla meillä on suomalaisia ystäviä, me tunnemme monet kustantajat. Suomalaisen kirjallisuuden kääntäjä katsoo Suomen televisiota myös tänään, aloittaa päivän Helsingin Sanomilla, tietää mitä todella tapahtuu. Kääntäjä tarvitsee tämän kaiken: suomalaisuuden, muuten hänen olisi vaikea löytää sitä oikeaa reittiä maailmassa, jonka käännettävä kirja hänen eteensä tuo.

Suomalainen kirjallisuus kiehtoo ja kiinnostaa virolaista kääntäjää, koska se on läheinen ja jotenkin oma mutta samalla myös poikkeaa virolaisesta kirjallisuudesta. Jos puhutaan nykykirjallisuudesta niin suomalainen kirjallisuus on minusta monipuolisempaa ja kielellisesti avoimempaa. Ehkä se johtuu siitä, että maailma on ollut heille avoimempi. Ehkä suomalaiset panevat kirjoihinsa vähemmän inhimillistä sielun tuskaa kuin meilä Virossa, meillä kaikki on sydänverellä kirjoitettu.

Toivekäännöksiäni:

Olen voinut itse valita ja ehdottaa virolaisille kustantajille kirjoja, joita haluaisin kääntää tai joista olen sitä mieltä että ne pitäisi kääntää. Minusta kääntäjä on myös airut joka tuo sanomia toisen maan kulttuurista varsinkin mitä tulee kirjoitettuun sanaan. Samalla – tämä on vastuu, pitää todella tietää, mitä ehdottaa, pitää olla perillä. Olen yrittänyt olla ja usein ehdottanut myös kirjoja joita en käännä itse. Olen kääntänyt Olavi Paavolaista, Pentti Saarikoskea, Antti Hyryä jotka eivät ainakaan ole myyntimenestyksiä. Mutta jotka samalla kuuluvat aivan itsestäänselvästi myös vironkielisen kirjoitetun sanan piiriin. Olen ajatellut, että Paavo Haavikon proosaa, muistelmia olisi hyvä saada viroksi. Haavikkoa on meillä käännetty todella vähän. Joskus aikoja sitten siihen vaikuttivat poliittiset syyt.

Käännösten vastaanotto Virossa:

En voi kieltää, että olen saanut paljon myönteistä, tunnustavaa, hyvää palautetta. Kääntämäni Mika Waltarin historialliset romanit ovat virolaisissa kirjastoissa jatkuvasti lainassa. Viron kansa lukee niitä innoissaan – kuten kaikkialla maailmassa. Paavolaisen tekstejä siteerataan. Saarikoski on suosittu, Olli Jalonen arvostettu. Ja minulle on myönnetty palkintoja.

Työn alla nyt:

Kohta ilmestyy Sirpa Kähkösen Graniittimies, Olavi Paavolaisen Volga virtaa nyt Moskovaan on puolessavälissä ja Waltarin Mikael Karvajalka hyllyssä odottamassa. Olen yrittänyt järjestää omat käännöstyöni siten, että ohjelma olisi mahdollisimman monipuolinen – sekä klassikoita että nykyaikaa ja tietokirjallisuutta. Muuten kääntäjän kynä voi puutua. Kääntäminen on minulle vakava juttu, kuten huomaatte, elämäntapa, en todellakaan haluaisi tehdä mitään muuta.

Piret Saluri on palkittu Suomen valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla 1987, Suomen Leijonan komentajamerkillä 2001, Viron Valkoisen tähden kunniamerkin IV luokalla 2003, E.W. Ponkalan Säätiön palkinnolla 2003, Viron Kulttuurisäätiön kääntäjäpalkinnolla 2010, Olavi Paavolainen -mitalilla 2012, Aino Kallas -palkinnolla 2015.

Pieni valikoima Piret Salurin käännöksiä, joita on liki 50 ja niitä voi hakea käännöstietokannastamme:

Piret Saluri translations 1 Piret Saluri translations 2

Johanna Domokos

Johanna DomokosTieni kääntäjäksi:

Nuorena runoilijana ja kielten (suomalais-ugrilaisten ja turkin) opiskelijana huomasin, että minusta on erittäin hauskaa tuoda yhteen oppimani kielet ja runojen kääntäminen. Huomasin myös omaavani loputtoman filologisen määrätietoisuuden kääntämisen suhteen.

Näin syntyivät minun ensimmäiset käännökseni suomen, saamen, kuten myös saksan, englannin, mansin ja turkin kielestä.

Suomenkielisten käännösten syntyyn vaikutti paljon se, että tutustuin ja sain olla 1990-luvun alussa mukana järjestämässä lesungeja silloisten Nuoren Voiman Liiton ja Elävien Runoilijoiden Klubin aktiivisten kirjailijoiden (kuten Jyrki Kiiskinen, Lauri Otonkoski, Riina Katajavuori) kanssa.

Yhtä onnellinen olin saadessani käsiini Akateemisessa Kirjakaupassa Nils-Aslak Valkeapään Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saaneen Beaivi Áhčážan, senaikaisen hienoimman saamelaisen runoteoksen. Vuosi oli 1992 ja minä olin CIMOn stipendiaattina Suomessa. Sillä hetkellä päätin oppia saamen kielen pystyäkseni kääntämään tuon teoksen, joka sitten julkaistiinkin 1996 unkariksi.

Samalla olen siitä lähtien seurannut ei-suomenkielisten kirjailijoiden, mutta myös suomalais-tataarilaisen kirjallisuuden kehitystä. Olin onnellinen löytäessäni Sabira Ståhlbergin kirjan (suomeksi Pilvivaeltaja, ruotsiksi Molnvandraren) ja sain toimia välittäjänä sen kääntämiseksi saksaksi. Kirja ilmestyi saksaksi Frankfurtin kirjamessuille 2014 Hannes Langendörferin kääntämänä.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Hauskinta käännöstöissäni suomen ja saamen kielestä on saada myös opiskelijani ja kollegani innostumaan. Näin on syntynyt jo useita käännöksiä yhteistyössä unkarilaisten, amerikkalaisten ja saksalaisten opiskelijoiden kanssa. Tämä ei ole aina helppoa, koska filologinen työ vaatii paljon kärsivällisyyttä, ahkeruutta ja omistautumista opiskelijoilta. Pieni ryhmä opiskelijoita esimerkiksi päätti oppia omien opintojensa ohella saamen kieltä pystyäkseen kääntämään suomensaamelaista nykyrunoutta (esim. Inger-Mari Aikio, Niillas Holmberg). Erittäin ihanaa on myös kääntää yhdessä suomalaisen kollegani Sanna Grundin ja hänen suomen kielen opiskelijoidensa kanssa.

Toivekäännöksiäni:

Runsaan kahden vuosikymmenen kokemuksella koen erittäin tärkeäksi tukea seuraavaa unkarin-, saksan- ja englanninkielistä kääntäjien sukupolvea ja toivon näkeväni pian noin tusinan eri kielille käännettyjä teoksia (esim. Sabira Ståhlberg, Riina Katajavuori, Susinukke Kosola, Jouni Tossavainen, Nils-Aslak Valkeapää).

Käännösteni vastaanotto:

Koska olen tuntenut alusta asti vetoa erinomaisiin, mutta valtavirran ulkopuolella oleviin kirjailijoihin (usein nämä kirjailijat kuuluvat vähemmistöön tai maahanmuuttajiin), tiedän miten vaikeaa ”menestys” on. Sitäkin hienompaa on, että silloin tällöin joku kääntämistäni tai kustantamistani  teoksista saa tunnustusta. Esimerkiksi 2015 Rauni Magga Lukkarin ja Inger-Mari Aikion Erbmütter-Welttöchter (kääntänyt Christine Schloßer, minun kustantamani) saavutti Saksassa toisen sijan itsenäisten kustantamoiden top 10 -listalla. Samanlainen positiivinen tunne ja elämys on, kun saamme Gruppe Bie:n kurssin hyväksytyksi yliopistolla (http://www.uni-bielefeld.de/fachsprachenzentrum/projects/group-bie.html).

Työn alla nyt:

Kuukausi sitten ilmestyi saamelaisen kansallispäivän (100 vuotta) kunniaksi unkariksi Rauni Magga Lukkarin ja Inger-Mari Aikion runokokoelma yhdessä  Petra Némethin kanssa. Opiskelijani Katrin Merz julkaisi Leipzigin kirjamessuille Niillas Holmbergin runokirjan.

Tällä hetkellä käännän Nils-Aslak Valkeapään draamaa saksaksi (yhdessä Bielefeldin yliopiston opiskelijoiden kanssa) ja unkariksi (yhdessä unkarilaisen opiskelijan kanssa), sekä Sabira Ståhlbergin monikielistä runoutta englanniksi ja saksaksi (Gruppe Bie:n kanssa).

Kustantamo Schiler painaa parhaillaan Inger-Mari Aikion viimeistä runokokoelmaa (suomi-saami), jonka olemme Gruppe Bie:n kanssa kääntäneet saksaksi ja englanniksi. Kyseisen teoksen haluaisin kääntää myös unkariksi. Se miten saan tämän upean luontorunouden kaksikielisen ”leikin” ilmaistua unkariksi, odottaa vielä inspiraatiota.

Valikoima Johanna Domokoksen käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme. Näiden lisäksi hän on myös toiminut kustantajana käännöksille: 

Johanna Domokos translations

 

Tor Tveite

Tor TveiteTieni kääntäjäksi:

Jostain ihmeellisestä syystä aloin opiskella suomea Oslon yliopistolla, ja opintojen jälkeen ensimmäinen suomen kielen opettajani pyysi minut mukaan käännösprojektiin. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin tein ensimmäisen kaunokirjallisen norjannokseni, Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien. Luultavasti sain pyynnön kustantajalta kääntäjien niukkuuden vuoksi – meitä suomea jonkin verran hallitsevia norjalaisia on aika vähän. Alussa sain paljon apua Norjan parhaalta suomen ja viron kirjallisuuden kääntäjältä, Turid Farbregdilta. Ilman häntä en olisi saanut ensimmäistä romaanikäännöstä valmiiksi, enkä olisi jatkanut kaunokirjallisuuden kääntäjänä.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Suomesta norjaan kääntämisessä on kaikenlaisia haasteita. Yksi niistä on verbien moninaisuus. Onko suomalaisten kirjailijoiden todella pakko ilmaista esimerkiksi puhumista sadoilla eri tavoilla? Infinitiivien ja partisiippien runsas käyttökin aiheuttaa ongelmia, erityisesti kun yksinkertaisuus on yleinen stilistinen ihanne norjan kirjakielessä. Voisin jatkaa loputtomiin …

Toivekäännöksiäni:

Pidän vaihtelusta, siksi käännän mielelläni lyhyitä kirjoja! (Samasta syystä teen paljon muuta kuin käännöstöitä.)

Suomalainen kirjallisuus Norjassa:

Käsitykseni on, että suomalaisen kirjallisuuden asema Norjassa on parempi kuin koskaan. Julkaistaan enemmän käännöksiä, niitä arvostellaan medioissa (paitsi jos on kyse lastenkirjoista), ja niitä luetaan. Tästä voimme kiittää mm. hyviä suomalaisia kirjailijoita, FILIä sekä aktiivisinta suomenkielisen kaunokirjallisuuden norjantajaa Turid Farbregdia.

Työn alla nyt:

Tänä keväänä minulta ilmestyi Laura Lindstedtin Oneironin norjannos. Nyt käännän Tuutikki Tolosen Mörkövahtia.

Valikoima Tor Tveiten käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

 Tor Tveite translations 1 Tor Tveite translations 2 Tor Tveite translations 2