Kirjallisuusvienti NYT: Millä keinoin maailmalle?

FILI, Luovan talouden agentit ja managerit yhdistys ry AGMA ja Tekes järjestävät sisältövientiaiheisen tilaisuuden, joka soveltuu kustantajille, oikeuksien myyjille ja kaikille kirjallisuus- ja sisältöviennistä kiinnostuneille. Päivän juontaa Suomen Viron-instituutin ohjelmapäällikkö Anna Laine. Tilaisuuden kielinä ovat suomi ja englanti.

> Lue lisää

Zeljka Cernok

Hur jag blev översättare:

Jag pluggade svenska på universitetet i Zagreb som biämne eftersom jag ville lära ett nytt språk bara på skoj, ett språk jag aldrig skulle ha mycket nytta av i livet (då ville jag översätta från engelska). Det var inte mycket jag visste om svensk kultur men ville läsa mer (det fanns inte så mycket översatt från svenska på den tiden) och jag ville klura ut hur Ingmar Bergmans bild av livet i Sverige går ihop med Astrid Lindgrens. I princip visste jag ingenting men tänkte: språket låter så roligt och sen kommer jag också att kunna läsa en helt ny litteratur, vem vet vad de skriver om. Och sen läste jag Jonas Gardells En komikers uppväxt och ville att alla mina vänner skulle läsa den också och började leka med att översätta och här är jag nu med 50+ översatta romaner.

 

Böcker jag skulle vilja översätta / mina favoritöversättningar:

Jag älskar Tove Janssons böcker och ville se vad mer som skrivs i Finland på svenska så när jag blev lite desillusionerad av den svenska litteraturen (deckarvågen), åkte jag till Helsingfors, gick raka vägen till FILI och berättade att jag ingenting visste men ville veta och några dagar senare åkte jag hem med massor av tips, goda råd, väskan fylld med böcker och lite förälskad i staden, atmosfären och alla människor jag träffade. Jag började prata med kroatiska förläggare om finlandssvensk litteratur och så småningom fick jag uppdrag av förlaget Disput att översätta Zinaida Lindéns I väntan på en jordbävning. Sen följde Robert Åsbacka, Kjell Westö, Johanna Holmström och Tove Janssons Sommarboken – och jag hoppas att fortsätta med Muminböckerna, detta var min dröm från tiden när jag började plugga och en av de första böckerna vi läste var Det osynliga barnet.

Jag tycker att finlandssvensk litteratur rymmer en sådan mångfald och spänning, jag upptäcker ständigt nya intressanta författare och böcker. Jag är också mycket förälskad i poesi och där är ju den finlandssvenska litteraturen rena guldgruvan – jag har översatt Claes Andersson, Edith Södergran, Gösta Ågren, Catharina Gripenberg, Sanna Tahvanainen, Matilda Södergran, Ann Helen Attianese m.fl. för kroatiskt kulturradio och olika litterära tidskrifter och bjudit flera poeter till en poesifestival i Kroatien. Det blev så mycket faktiskt, att om man frågar en kroatiskt litteraturälskare om finlandsvensk litteratur är det mycket möjligt att de säger att ”det är dom som skriver poesi”.

 

Finländsk litteratur i Kroatien:

Tyvärr är den finländska litteraturen inte så bra representerad i Kroatien, det blev lite bättre på sistone med Boris Vidovics fina översättningar av Sofi Oksanen och Kari Hotakainen och senast Tuomas Kyrö som var bjuden till en litteraturfestival i Zagreb nyligen och fick samma varma mottagande som Susanne Ringell fått för några år sedan när jag bjöd henne till Festival of the European Short Story. Publiken skrattade ihjäl sig och hojtade och klappade och det blev mycket prat efteråt om varför det inte fanns mer finländsk litteratur översatt till kroatiska. För sån svart humor, ett sånt sätt att presentera mänskligt liv i all sin absurditet och tragikomik – det förstår vi så väl. Jag hoppas det är bara en fråga av tid.

 

Zeljka Cernoks översättningar är listade i vår översättningsdatabas.

Sarah Death

Hur jag blev översättare:

Jag har alltid varit bokmal och blev översättare till stor del för att jag trivdes med ord, med att pyssla med dem, som en sorts terapeutisk sysselsättning. Svenska blev så småningom mitt huvudämne på universitetet och att bli översättare var ett sätt att fortsätta jobba aktivt med detta nya språk. Än idag jobbar jag främst från svenska till mitt modersmål engelska.

Jag fick kontakt med finlandssvenska böcker på ett tidigt stadium, tack vare min medverkan i den brittiska tidskriften Swedish Book Review, som presenterar hela den svenskspråkiga litteraturen inklusive den finlandssvenska. En av mina första översättningar i tryck var faktiskt en novell ur Kjell Lindblads Regnmannens berättelser (1988).

 

Böcker jag skulle vilja översätta / mina favoritöversättningar:

Jag hade gärna översatt Lena Lundbergs roman Is som jag tyckte så mycket om, men den gjordes av en – givetvis mycket skicklig och känslig – kollega till mig, Thomas Teal i USA. Just nu är den bok jag gärna skulle vilja översätta till all lycka precis den bok jag nu tar itu med: Brev från Tove, i urval av Boel Westin och Helen Svensson (2014).  Den tjocka volymen som fångar Tove Janssons liv genom hennes brev är en skatt som nog blir en ganska stor utmaning men även helt fascinerande att jobba med.

 

Översättandets nöjen och utmaningar:

Utmaningen ligger, som jag ser det, i att förbli flexibel och medveten om att man inte har samma kompetens i detta samhälle och kultur än i det rikssvenska och helt enkelt ska vara beredd att be oftare om hjälp. När jag var nybörjare i yrket fanns det en viss gammaldagskänsla med finlandssvenskan som jag gillade. Nu tror jag att språket har vuxit till sig på olika sätt, blivit djärvare, skapat en egen modern identitet som vågar ta in t.ex. fler finska ord. Det känns alltid roligt och lite speciellt att jobba med finlandssvenskan, om det nu gäller klassiker som modernisten Hagar Olssons Chitambo från 1933 eller romanerna av Hannele Mikaela Taivassalo, vars texter jag har sysslat med sedan länge. Jag trivs med berättarstilen och den lite drömartade, sagolikt flytande stämningen i hennes texter.

 

Finländsk litteratur i Storbritannien:

Den finländska litteraturen har ingen central ställning på den brittiska bokmarknaden, men den blomstrar i periferien och har dessutom uppmuntrats av och fått förnyad genomslagskraft som följd av den nordiska deckarvågen de sista åren. ‘Nordic Noir’ som den kallas har lett till snabbt växande möjligheter för översatt litteratur i andra genrer.

Bland deckarförfattare som har kommit på engelska kan jag nämna Antti Tuomainen och Kati Hiekkapelto.

Finlands skönlitterära romanskörd representeras i mitt land numera av ett antal namn, bl.a. Monika Fagerholm, Kjell Westö, Philip Teir, Kristina Carlson, Sofi Oksanen och Rosa Liksom. Ungdomsromaner av Salla Simukka och Maria Turtschaninoff har uppmärksammats hos oss den senaste tiden och tack vare hängivet arbete från förlaget Sort Of Books och dess översättare har den brittiska läsaren nu tillgång inte bara till hela muminvärlden utan också till nästan alla Tove Janssons romaner för vuxna.

Trots att vi som enskilda översättare gör vårt bästa för att fungera som scouter och främja Nordens litteratur brukar författarnas genombrott i den engelskspråkiga världen inte sällan bero på energiska insatser från agenter och dynamiska småförlag, och även FILIs roll som finansiell stödgivare och informationscentrum är ofta avgörande.

 

Sarah Death’s översättningar är listade i vår översättningsdatabas.

Tuula Ahola Rissanen & Tomás González Ahola

 

Tiemme kääntäjiksi:

Tuula:

Muutin pysyvästi asumaan Galiciaan, Espanjan luoteiskolkan autonomiaan, kesällä 1976. Taakse jäivät oikeustieteen kandidaatin tutkinto Helsingin yliopistossa ja jo lupavasti alkanut ura. Osasin auttavasti espanjaa mutta en sanaakaan galiciaa. Jos joku olisi silloin sanonut minulle, että neljäkymmentä vuotta myöhemmin kääntäisin Kalevalan galician kielelle, olisin varmasti nauranut makeasti.

Sain kaksi poikaa. Molemmat syntyivät Galiciassa, mutta minulle oli jo alusta pitäen selvää, että heidän olisi opittava puhumaan suomea. Siihen aikaan se ei ollut helppoa, matkustaminenkin oli kallista eikä tietenkään ollut internetiä, mutta loppujen lopuksi onnistuin ja molemmat ovat hyödyntäneet kielitaitonsa ammateissaan. Nuorempi, Tomás, on paitsi kääntäjä, myös kirjailija, kustantaja ja yksi Sacauntos-kirjapainon omistajista. Hän on kääntänyt myös romaaneja suomesta galiciaksi.

Joskus, kai yhdeksän vuotta sitten, Tomás soitti minulle ja kysyi, kiinnostaisiko minua kääntää hänen kanssaan Sofi Oksasen Puhdistus, hänellä itsellään kun ei ollut aikaa. Silloinen työni tekstiilialan yksitysyrittäjänä ei olisi voinut olla kauempana kirjallisuudesta. Kuitenkin, lapsena Lieksassa kirjasto oli minulle tavallaan toinen koti sillä lukeminen oli oikeastaan ainoa asia mitä siellä saattoi harrastaa. Vanha rakkaus siis nosti päätään ja teimme näytekäännöksen: yllätyksekseni positiivisella tuloksella.

Alussa oli vaikeaa, olisi ehkä ollut parempi aloittaa vaatimattomammalla tekstillä, onneksi oli mukavasti aikaa. Mutta siinä syntyi ensimmäinen Purga, seuraavana vuonna käänsin sen galiciaksi. Olin Aliiden perheen vaiheita tutkiessani jäänyt koukkuun: halusin jatkaa kääntämistä.

Tomás:

Minulla oli onni kasvaa kaksi- tai oikeastaan kolmikielisessä (galicia, suomi, espanja) perheessä, äitini on suomalainen ja hän piti huolta siitä että oppisimme myös suomenkielen ja tutustuisimme suomalaiseen kulttuuriin. Jos siihen lisätään vielä humanistinen korkeakoulututkinto ja työ kustannusalalla, oli helppo päätyä kääntämään suomesta.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Tuula:

Ehkä haasteellisinta kääntämisessä on ei pelkästään sanojen ja lauseiden muuntaminen toiselle kielelle, vaan myös kokonaisen kulttuuritaustan siirtäminen aivan toisenlaisen taustan omaavalle lukijakunnalle. Ei pelkästän kääntää kirja vaan yrittää välittää lukijalle pala suomalaista yhteiskuntaa. Yritän kiinnittää myös erityistä huomiota vuorosanoihin, suomalaisille tyypilliset yksisanaiset vastaukset eivät monesti sano mitään puheliaalle galicialaiselle.

Parhainta kääntämisessä on se että joka päivä oppii jotain uutta. Tai kun löytää sanan, joka on tismalleen se jota olit jo kauan etsinyt. Ja suorastaan rakastan niitä pitkiä ja mutkikkaita lauseita joita esimerkiksi Timo Parvela viljelee. Kun on saanut yhden valmiiksi, tekee mieli kiljaista riemusta!

Tomás:

Suomen kielessä on lyhyitä ja täsmällisiä sanoja joilla on tietty merkitys ja esimerkiksi galician kielessä tarvitaan useampia sanoja saman asian ilmaisemiseksi. On turhauttavaa jos joskus joutuu jättämään pois osan merkityksestä, joka rikastuttaisi tekstiä.

Kääntämisessä nautin, kuten äitini, henkilöhahmojen vuorosanoista. Panen ne mielikuvituksessani tuntemieni henkilöiden suuhun ja rekisteröin ne tunteenpurkauksineen, sanankäänteineen ja puhetapoineen. Olen viettänyt antoisia hetkiä kääntäessäni Arto Paasilinnan teoksia. Suomalaisille tyypillinen musta huumori on hyvin paljon samanlaista kuin Galician kuuluisa “retranca”. On palkitsevaa ja samalla hauskaa nähdä kuinka sama teksti toimii hyvin molemmissa kulttuureissa.

 

Toive- ja lempikäännöksemme:

Tuula:

Tähänastisista antavin ilman epäilystä on Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta, sekä espanjaksi että galiciaksi. Tunsin kuukausikaupalla olevani se pikkupaikkakunnan kirjatoukka joka oli lapsuudessaan lukenut enemmän kuin mikä edes olisi ollut terveyden kannalta suotavaa. Upeaa oli kääntää myös Seitsemän veljestä ja tietysti Kalevala pois Tomin keskeneräisten töiden laatikosta. Kalevalasta löysin ne ihanat, vanhat sanat joita mummini lapsuudessani käytti, ei edes juuri tarvinnut käyttää sanakirjaa. Minua hämmästytti myös kuinka paljon kaikki metaforat ja sanonnat joita vieläkin käytetään Suomessa perustuvat juuri Kalevalaan.

Tulevaisuudessa kääntäisin mielelläni Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen. Haluaisin myös tehdä tunnetuksi galicialaista kirjallisuutta Suomessa ja kääntää suomeksi (niin kauan kun se vielä sujuu) äskeittäin edesmenneen Agustín Fernandez Paz’in A viaxe de Gagarín.

Tomás:

Noin 18 vuotta sitten syöksyin uhkayritykseen: päätin itsepintaisesti kääntää Kalevalan galician kielelle. Välillä se jäi “pöytälaatikkoon”, mutta tänä vuonna saamme sen vihdoinkin päätökseen. Nyt, ilman tuota suurta projektia tunnen itseni jotenkin “alastomaksi”.

 

Suomalaisen kirjallisuuden asema Galiciassa:

Tomás:

Suomalaisella kirjallisuudella on hyvä maine. Ensimmäinen galiciaksi käännetty kirja, Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä (O bosque dos raposos aforcados), on edelleen kustantamonsa eniten myyty teos ja kun lukijatt, iästä tai asemasta riippumatta, saavat tietää että se on minun kääntämäni, he tulevat onnittelemaan minua ja sanovat että kirja tuntuu olevan ihan “galicialainen”.

Ikäväkseni minun täytyy tunnustaa, että galiciankielistä kirjallisuutta ei myydä paljon. Meillä on vähän lukijoita ja kielen taantuminen jatkuu edelleen espanjan hyväksi joka vie meiltä sijaa vuodesta toiseen. Galiciaksi ilmestyy paljon kirjallisuutta, yleensä erittäin laadukasta, mutta lukijakuntamme, vaikkakin uskollinen ja sitkeä, ei riitä ylläpitämään koko systeemiä.

 

Palkintoja tai tunnustuksia:

Tomás:

Olin pari kertaa finalistina Paasilinnan romaaneilla parhaalle käännökselle Galicialan Kirjallisuuden Seuran palkinnolle ja tänä keväänä samoin Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikolla. On mielenkiintoista, että Galiciassa jaetaan vuosittain useita runo- ja proosapalkintoja, mutta kääntäjille tunnustuksia ei ole lähes ollenkaan.

 

Työn alla tällä hetkellä:

Parasta aikaa työn alla meillä ovat Timo Parvelan Sammon vartijat –trilogian toinen ja kolmas osa ja samalla olemme hiomassa Kalevalan viimeisiä runoja. Viimeiseksi julkaistu käännös oli em. trilogian ensimmäinen osa, Tuliterä, (O gume ígneo). Vain vähän aikaa sitten meillä oli kunnia kääntää ja nähdä julkaistuna Pasi Ilmari Jääskeläisen mestarillinen romaani Lumikko ja yhdeksän muuta (Laura das Neves e a Sociedade Literaria dos nove). Varmoina projekteina ovat tulevaisuudessa Paasilinnan Jäniksen vuosi ja Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät.

 

Valikoima Tuula Ahola Rissasen ja Tomás González Aholan käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

 

Tomás González Aholan kuva: Ramiro Torres