Mercedeh Khadivar Mohseni & Mahmoud Amir Yar Ahmadi

Mercedeh Khadivar Mohseni Mahmoud Amir Yar AhmadiTiemme kääntäjiksi:

Saavuimme Suomeen 80-luvulla jatko-opiskelijoina arkkitehtimieheni kanssa. Opiskelin itse taidehistoriaa. Olimme ehtineet asua Suomessa vasta muutaman vuoden ajan, kun tutustuimme Suomen kansalliseepokseen Kalevalaan. Sen runouteen syventyessä meitä havahduttivat erityisesti yhtäläisyydet Elias Lönnrotin ja iranilaisen kansallisrunoilija Ferdowsin välillä: molemmat olivat elämäntyöllään elvyttäneet oman kotimaansa kieltä ja kulttuuria keräämällä kansallista runotta yksiin kansiin.

Unelmaksemme muodostui kääntää ja esitellä tämä kiehtova eepos persiankieliselle yleisölle.

Kuinka ollakaan, vuoden 1994 tienoilla havahduimme olevamme keskellä mittavaa, kunnianhimoista käännösprojektia: koko Kalevala suomen kielestä suoraan farsiksi alkuperäisessä runomitassa. Käännöstyö tehtiin pääasiallisesti vapaa-aikana, mutta kuitenkin täysipäiväisenä, kahden ihmisen työpanoksena muun arjen ja perheenkasvatuksen keskellä. Saimme urakan valmiiksi vuonna 1998.

Ajauduimme kääntäjiksi sattumalta, mutta veimme työn päätökseen määrätietoisesti ja intoa puhkuen. Antoisa kokemus vaikutti urakehitykseenikin myönteisesti, olen jälkeenpäin toiminut oikeustulkkina asuessani Kanadassa.

 

Suomalaisen kirjallisuuden asema Iranissa:

Osa suomalaisista klassikkoteoksista tunnetaan Iranissa varsin hyvin. Waltaria voi löytää vaatimattomistakin kirjakaupoista. Kalevala sai Iranissa lämpimän vastaanoton. Myös uudelle painokselle olisi todennäköisesti kysyntää. Jos ja kun teos saa uuden julkaisun, voi Kalevala löytää tiensä myös rajanaapureiden farsinkielisiin piireihin.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Kääntäjän työ vaatii kovaa kuria ja suunnitelmallisuutta. Valmis käännöstyö on itsessään huikea saavutus, mutta suurta iloa on tuonut etenkin farsin, oman kotikielen tuntemuksen syventyminen Kalevalaa työstäessä. Työparina työskennellessä olemme voineet tukeutua toisiimme. Lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta saimme arvokasta tukea ja Kalevala-seuran kunniajäseninä saimme mahdollisuuden ystävystyä kansainväliseen kääntäjäkollegioomme.

 

Toive- ja lempikäännöksemme:

Viihdymme erityisesti historiallisten romaanien parissa. Myös miehelläni on samanlainen maku, minkä takia yhteistyömme on toiminut niin saumattoman hyvin. Lempiteoksiin kuuluu Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Myös Sofi Oksasen Puhdistuksen soisin nähdä julkaistuna farsin kielellä, mikäli kirjaa ei ole vielä käännetty.

Meille molemmille on tuonut suunnatonta iloa toimia suomalaisen kirjallisuuden helmien kääntäjinä ja kulttuurin sanansaattajina.

 

Mercedeh Khadivar Mohsenin ja Mahmoud Amir Yar Ahmadin julkaistuja käännöksiä voi hakea käännöstietokannasta:

 

Mercedeh Khadivar Mohseni Mahmoud Amir Yar Ahmadi translations

Martin Carayol

Martin CarayolTieni kääntäjäksi:

Valmistuttuani aloin opiskella ranskan kirjallisuutta, jotta minusta tulisi ranskan kielen opettaja, mutta neljän vuoden jälkeen havahduin siihen, että minua kiinnosti eniten vieraiden kielten opiskelu: opiskelin italiaa, sitten ruotsia siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla oli hyvä vaikkakin kaukainen muisto eräästa ruotsalaisesta tyttöystävästä, varmaan ensirakkaudestani (olimmehan seitsemän vuotta vanhoja!). Ruotsin jälkeen halusin eksoottisempaa kieltä ja valitsin suomen (vaikka en ollut koskaan tavannut suomalaisia eikä minulla ollut aavistustakaan, miltä he mahtavat näyttää). Rakastuin siihen pikaisesti, päätin opiskella sitä vakavammin ja kirjoittauduin yliopistoon samaan aikaan kun jatkoin ranskan kirjallisuuden opintojani.

Minusta tulikin ranskan kielen opettaja, mutta minun oli mahdotonta jättää suomen kielen opiskelu sikseen kun pidin siitä niin kovasti. Vähitellen tapasin itseni ihmettelemästä, että ”miksen ryhtyisi kääntäjäksi kun haluan koko ajan lukea lisää suomea?” Näin ollen kävin usein Suomessa kesällä, tein kolme CIMOn kesäkurssia, ja halu tulla kääntäjäksi kasvoi kasvamistaan. Jyväskylässä vuonna 2007 tein haastatteluja scifin ja fantasian asemasta Suomessa, ja hämärässä kirjakaupassa minulle puhuttiin Pasi Ilmari Jääskeläisen ensimmäisesta romaanista Lumikko ja yhdeksän muuta, jonka luin pian sen jälkeen. Siitä tuli ensimmäinen suomalainen teos, jonka halusin ehdottomasti kääntää. Kesti silti muutaman vuoden ennen kuin ranskalainen kustantamo kiinnostui siitä, mutta joka tapauksessa minusta tuntuu, että juuri tuolla romaanilla minä ymmärsin, että voin ja haluan olla pätevä kääntäjä.

2010-2013 keskityin väitöskirjaani novellikaanonista Suomessa ja Virossa enkä ehtinyt kääntää mitään. Mutta vuonna 2013 ranskalainen kustantaja sanoi haluavansa, että kääntäisin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Olin innoissani koska olin juuri lukenut sen, pitänyt siitä, ja tieteiskirjallisuuden ystävänä oli loistavaa, että minulle ehdotettiin juuri hyvää tieteisromaania ensimmäisenä julkaistuna käännöksenä.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Haastavinta on mielestäni lauseiden rytmi. Suomen rytmiä on yleensä mahdotonta jäljitellä, koska samanlainen rytmi ranskan kielellä tuntuisi puisevalta tai muuten luonnottomalta. Mutta samalla ei saa tehdä mitä vaan suomen lauseen kanssa, eli pitää löytää tasapaino.

Hauskinta ovat sanaleikit! Ne pakottavat keksimään hauskoja vastineita: sehän vaatii aikaa, mutta aina jotain löytyy. Minna Lindgreniltä kääntämässäni Ehtoolehto-trilogiassa oli paljon sellaisia. Samaan tyyliin on mainittava uudissanat, joita scifi-kirjoissa usein kuhisee. Niiden parissa ahkeroiminen on parasta, siitä tulee sellainen ”kyl mäki oon luova ihminen” -olo.

 

Toivekäännöksiäni:

Olen pitkään halunnut kääntää Leena Krohnia, ja on kymmeniä suomalaisia novellisteja, joihin perehdyin väitöskirjan kirjoittamisen aikana ja joiden haluaisin olevan olemassa ranskan kielellä, kuten Toivo Pekkanen, Maria Jotuni, Joel Lehtonen, Teuvo Pakkala, L. Onerva

 

Käännösten vastaanotto Ranskassa:

Palaute on ollut hyvää, ihmiset ovat yleensä uteliaita suomalaista kirjallisuutta kohtaan. He eivät tunne siitä paljon mitään, hyvä jos ovat kuulleet Paasilinnan ja Sinisalon nimiä, mutta haluavat kyllä tietää enemmän.

 

Paraikaa työn alla:

Käännän nyt Osuuskumman kirjailijoiden spefinovelleja.

 

Martin Carayolin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Martin Carayol translations

Anna Voronkova

Anna VoronkovaTieni kääntäjäksi:

Se oli… ehkä kohtalo. Kun pääsin Moskovan Lomonosovin yliopistoon, jouduin englannin kielen ryhmään, jonka opettajasta en pitänyt. Oli vähän tylsää – olin opiskellut englantia jo koulussa ja nyt piti jatkaa samaa. Kaverini joutui suomen kielen ryhmään, kun ei suorittanut englannin tenttiä hyvin – heille oli suomen ja norjan kielen ryhmät (seuraavana vuonna esimerkiksi oli portugali ja katalaani).

Päätin vaihtaa opiskeluryhmää ja valitsin suomen kielen, koska kaverini opiskeli siellä, ja koska mielestäni Suomi oli kauempana pohjoisnavasta kuin Norja. Minulla ei ole suomalaisia sukujuuria, ja opettaja aina sanoi, että vain ne, joilla on suomalaiset sukujuuret, pystyvät puhumaan suomea. Muille se on vaan mahdotonta, ja he joutuvat takaisin englannin kielen ryhmään. Jouduin opettelemaan kaksi kertaa ahkerammin, koska en halunnut takaisin, ja koska olin itse valinnut tämän kielen. Ja sitten, pikku hiljaa, suomi avautui minulle… Tervashampoosta, jota oli aina kylpyhuoneessamme, alkaen.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Nautin aina kun saan suomalaisen kirjan käännettäväksi. Tavallisesti venäläiset kustantajat tietävät jo, mitä haluavat, mikä heidän mielestä sopii markinnoille.

Asun itse Moskovassa, Venäjällä. Joudun aina kuuntelemaan Suomen radiota, muuten kieli unohtuu. Matkustan pari kertaa vuodessa Suomeen: keksin itselleni projekteja, että voisin tehdä jotakin kielen kanssa. Sanoisin, että kirjallisuuden kääntäminen antaa minulle elämän tavoitteen. Jos itse löydän jotakin uutta, haluan heti kertoa siitä muille – kääntäminen on tässä hyvä syy. Haastavinta on, että joskus joudun katsomaan sanojen merkityksen suomi-englanti-sanakirjoista. Suomi-venäjä-sanakirjat ovat hyviä, mutta kaipaavat päivittämistä. Hauskinta on, että tiedon tarve on hyvä syy kirjoittaa suomalaisille ystäville ja kysyä neuvoa. Haastavinta esimerkiksi Hannu Mäkelän Herra Huun käännöksessä oli äänien kääntäminen. Jouduin kysymään apua ystäviltä ja he ”kolkuttivat”, ”kalistivat”, ”jyskivät”, jne. Sitten oikeat venäläiset sanat löytyivät.

 

Toivekäännöksiä:

Graafiset romaanit, Hanna Weseliuksen Alma!, historiallisia kirjoja, nykyaikaista eksperimentaalista kirjallisuutta…

 

Suomalainen kirjallisuus Venäjällä:

Valitettavasti se on tosi pieni, vaikka sillä onkin hyvä maine ja sitä kunnioitetaan. Pienet rohkeat venäläiset kustantamot kuten Olga Morozova Publishers, joka toi Venäjän markkinoille Arto Paasilinnan, teki tosi paljon sen myynnin eteen. Valitettavasti suomalaisen kirjallisuuden painosmäärät Venäjällä ovat tosi pieniä, ja monet lukijat eivät edes tiedä suomalaisesta nykykirjallisuudesta. FILI on tukenut työtäni kahdella käännöstuella Arto Paasilinnan romaaneille, sarjakuvaprojekteista Timo Mäkelän Emil ja Sofi -graafista romaania ja Ilpo Koskelan Lusia.

 

 

Työn alla nyt:

Viimeiseksi ilmestyi Hannu Mäkelän Herra Huu:n uusi käännös, kaksi muuta Herra Huu -kirjaa on tulossa. Odotan sitä, että marraskuussa ilmestyy Ari Turusen Ettekö te tiedä, kuka minä olen.

 

Anna Voronkovan käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Anna Voronkova translations

Valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto puolantaja Sebastian Musielakille

Tämänvuotinen valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto on myönnetty Sebastian Musielakille. Puolantaja Sebastian Musielak on kääntänyt muun muassa Mika Waltarin teoksia, Johanna Sinisalon tieteiskirjallisuutta ja Salla Simukan nuortenkirjoja. Palkinnon luovutti ministeri Sampo Terho.

Tänä vuonna palkittavaa kääntäjää Sebastian Musielakia motivoi halu välittää kirjallisuuden aikaan saamia tunteita uusille lukijoille. Hän onkin onnistunut tässä tehtävässä ansiokkaasti jo yli 60 kirjan verran. Puolantaja Sebastian Musielakin repertuaariin kuuluu niin Waltarin dekkareita, Johanna Sinisalon tieteiskirjallisuutta kuin Salla Simukan nuortenkirjojakin.

Yksi osoitus Musielakin omistautumisesta suomalaiselle kirjallisuudelle on hänen perustamansa kustantamo, joka julkaisee puolankielisinä käännöksinä tulevia klassikkoteoksia. Musielak on lisäksi ansioitunut erityisesti nuorten kääntäjien tukijana ja mentorina.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt palkinnon vuodesta 1975 lähtien. Palkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa ja se myönnetään Veikkauksen tuotoista. Palkinto jaetaan vuosittain ansioituneelle suomalaisen kirjallisuuden kääntäjälle Kirjallisuuden vientikeskus FILIn ehdotuksen perusteella.

Palkinnon luovuttaneen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon mukaan palkinto on kunnianosoitus heille, joiden ansiosta suomalaisesta kirjallisuudesta tulee osa maailmankirjallisuutta.

Lisätietoja: vs. tiedottaja Hanna Heiskanen, FILI, , p. 050 357 4460

FILI Guadalajaran kirjamessuilla 26.-29.11.

FILIn Tiia Strandén ja Päivi Haarala ovat tavattavissa Rights Centerin pöydissä 28 ja 38. Voit myös varata ajan Päiville etukäteen sähköpostitse: paivi.haarala[at]finlit.fi. Tervetuloa!