Mayumi Furuichi

Mayumi FuruichiTieni kääntäjäksi:

Jo pienenä tyttönä olin suuri kirjojen ystävä, ja rakastin varsinkin käännettyjä romaaneja. Lempikirjoja minulla oli paljon ja niistä yksi oli Muumi-sarja; se oli käännetty japaniksi jo 70-luvulla, jolloin olin alakoululainen. Olin sitä mieltä, että sarjan paras romaani on ehdottomasti Muumipappa ja meri -kirja ja paras novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin (tästä asiasta olen edelleenkin samaa mieltä kuin pikku-minä!). Niissä teoksissa on yksinäisyys, itsenäisyys, hiljaisuus ja kiihkeys – sellaisia aiheita, joita ei löytynyt tyypillisistä japanilaisista lastenkirjoista, ainakaan silloin kun olin vielä lapsi. Se vaikutti minuun syvästi, ja Suomi, jossa sellaisia kirjoja on kirjoitettu, alkoi kiinnostaa minua (tiesin, että Muumi-sarjan alkukieli on ruotsi, koska kääntäjien jälkisanoissa oli selitys asiasta, silti kiinnostukseni kohteeksi nousi juuri suomen kieli, jota puhutaan Suomessa).

Niin, kyllä tiedän, että suomalaiset alkavat hymyilemään, jos joku japanilainen kertoo rakastavansa Muumeja. No, totta puhuen, en osaa sanoa oliko ”Muumi-kuume” ihan ensimmäinen askeleeni Suomeen vai joku muu asia – suomen kielen kääntäjäksi tuleminen on ehkä tähtiin kirjoitettu kohtaloni. Hauska juttu, eikö olekin?

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Kaikki on haastavaa ja samalla todella hauskaa. Yksi haastavimmista asioista on ehkä se, että suomalaisten ihmisten ja paikkojen nimet eivät ole tuttuja japanilaisille lukijoille. Tai ehkä koko Suomi ei ole ihan tuttu japanilaisille. Joskus kannattaa selittää jostakin tietystä asiasta (esimerkiksi, mikä on kiisseli? tai missä on Karjalankannas?) käännöstekstissä. Mutta selitys voi häiritä lukijaa, jos sitä on liikaa. Ja jos lukijasta tuntuu siltä, että suomalaisen kirjallisuuden lukeminen on haastavaa, se on mielestäni käännöksen vika. Minun on mietittävä, miten voin antaa lukijoille lukemisen iloa ja tietoja Suomesta/suomalaisuudesta saman tien. Tämä on erittäin haastavaa ja hauskaa.

 

Toivekäännöksiä:

Koskettavia historiallisia romaaneja.

Sellaisia, joita kirjoitetaan ja luetaan englantia puhuvassa maailmassa paljon, esimerkiksi seuraavien kaltaisia: Kaikki se valo jota emme näe (Anthony Doerr), Harmaata valoa (Ruta Sepetys), Varkaiden kaupunki (David Benioff).

 

Suomalainen kirjallisuus Japanissa:

Minusta Japanissa on vielä sellainen vaihe, että me kääntäjät esittelemme japanilaisille lukijoille kaikenlaista suomalaista kirjallisuutta, eli sitä, että suomi-niminen kieli on olemassa ja sillä kielellä kirjoitetaan kaunokirjallisuutta.

Yksi merkittävimpiä käännöstöitäni on Tommi Kinnusen Neljäntienristeys-romaanin käännös, joka ilmestyi viime vuonna. Teos on saanut paljon myönteistä palautetta. Vuoden 2018 keväällä ilmestyy kääntämäni lastenromaani, ja tällä hetkellä työn alla on eräs fantasianovelli.

 

Mayumi Furuichin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Mayumi Furuichi translations 1 Mayumi Furuichi translations 2 Mayumi Furuichi translations 3

 

Erla E. Völudóttir

Erla E. Völudóttir

© Davíð Alexander Corno

 Tieni kääntäjäksi:

Lukeminen, kirjoittaminen, kääntäminen ja kieli ylipäätään ovat olleet erityisiä mielenkiinnon kohteita minulle lapsuudesta asti, ja lukiovuosista lähtien olen pitänyt kääntämisen harrastamisesta.

Tavallaan olen aina tiennyt, että tahtoisin työskennellä kielen ja kirjojen parissa. Siihen on kuitenkin monta mahdollista reittiä. Lukiossa keskityin kieliin, kirjallisuuteen ja kielitieteeseen liittyviin kursseihin, ja yliopistolla opiskelin aluksi kirjallisuustiedettä. Ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen lähdin vuodeksi vaihtoon Kööpenhaminaan. Sen loppua lähestyessä aloin miettiä sivuainetta, ja kieliin liittyvät aineet kiinnostivat eniten. Olin selailemassa Islannin yliopiston oppiainerekisteriä, ja mielessäni oli katsoa ranskan (islanniksi “franskan”) sivua, kun huomasin F:n kohdalla lukevan myös “finnska”. En ollut siihen asti edes tiennyt yliopistollani olevan suomen kielen laitosta (eikä sitä valitettavasti enää ole; opiskelijoita oli niin vähän, että laitos suljettiin pari vuotta kandidaatiksi valmistumiseni jälkeen).

En ollut tuolloin käynyt Suomessa enkä tiennyt maasta erikoisen paljon, mutta kuitenkin sen verran, että kieli olisi todella erilainen muista minulle tutuista kielistä. Päätin siis ottaa suomen kielen alkeiskurssit vaihtovuoden jälkeen.

Viihdyin hyvin suomen kielen parissa, kävin opintojen aikana kesäkursseilla Suomessa, ja suomesta tuli lopuksi pääaineeni kandidaattivaiheessa. Sen jälkeen, syksyllä 2009, muutin Suomeen opiskelemaan Turun yliopiston Suomen ja sen sukukielten maisteriohjelmassa, jonka kohderyhmä on suomi toisena kielenä -aineesta kandidaatiksi valmistuneet.

Islannin yliopistolla olin suorittanut muutaman käännöstieteeseen liittyvän kurssin, ja maisteriopintojen ohella jatkoin kääntämisen harrastamista. Muutettuani takaisin Islantiin syksyllä 2013 neljän mukavan Turku-vuoden jälkeen sain mahdollisuuden kääntää Salla Simukan kirjoittaman nuorisokirjan eräälle islantilaiselle kustantamolle. Ilmestyneitä kirjallisuuskäännöksiä suomen kielestä on tähän mennessä neljä, mm. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys.

Islannin kielen kielialue on todella pieni, sen puhujista todella harva osaa suomen kieltä, ja vielä harvempi harrastaa sen lisäksi kääntämistä tai työskentelee käännösalalla. Tämä tarkoittaa, että moneen yleisempään kieliyhdistelmään verrattuna on suhteellisen helppoa saada mahdollisuus todistaa itsensä päteväksi kääntäjäksi suomesta islanniksi. Siinä mielessä koulutukseni onkin osoittautunut hyödylliseksi työmarkkinoillakin, vaikka en olisi välttämättä aina uskonut niin. Viime kolme vuoden aikana olen voinut elättää itseni kääntäjänä (sekä kirjallisuuden että muiden tekstien) ja oikolukijana. Huomattavassa osassa töistäni on suomen kieli lähdekielenä, ja käännöksistäni suomen kielestä on koitunut hyödyllisiä ja hauskoja projekteja muistakin lähdekielistä.

Tavallaan olen siis päässyt tekemään unelmatyötäni suomen kielen ansiosta.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Suomen kielen rakenne eroaa suuresti islannin kielen rakenteesta, mikä saattaa olla haastavaa kun jokainen lause pitää yleensä muodostaa täysin uudestaan. Tässä on kuitenkin mielestäni hyötynä se, että kääntäjä epätodennäköisemmin astuu siihen “sudenkuoppaan”, että kääntäisi sanasta sanaan, minkä lopputulos voi helposti olla epäluonnollinen teksti josta huomaa, että on käännetty toisesta kielestä. Ns. vääriä ystäviä, samalta näyttäviä sanoja ja ilmaisuja, joiden merkitys on kuitenkin erilainen, ei myöskään oikein löydy islannin ja suomen välistä.

Kääntämisessä on mielestäni hauskaa, että koko ajan oppii enemmän lähdekielestä sekä omasta äidinkielestään – varsinkin kirjallisuutta kääntäessä, kun siinä esiintyvä kielenkäyttö on yleensä luovempaa ja tavallaan aavistamattomampaa kuin esim. informatiivisissä teksteissä.

 

Toivekäännöksiä:

Tähän asti olen kääntänyt kaunokirjallisuutta ja nuorisokirjoja. Olisi hauskaa kääntää joskus muidenkin genrejen teoksia, esimerkiksi vaikka dekkareita. On myös paljon hyviä kääntämättömiä suomalaisen kaunokirjallisuuden teoksia, tykkään esimerkiksi Sofi Oksasen Baby Jane -romaanista ja Vilja-Tuulia Huotarisen ja Laura Lindstedtin teoksista. Toivottavasti saan myös jossain vaiheessa kääntää Lopottia, Kinnusen Neljäntienristeyksen itsenäistä jatko-osaa.

Islannin markkinoiden pienuus kuitenkin asettaa tiettyjä haasteita käännetyn kirjallisuuden julkaistamiselle, kun taloudelliset näkökulmat ja arvioitu menestyminen markkinoilla ohjaa sitä, mitä julkaistaan.

 

Suomalainen kirjallisuus Islannissa:

Olen saanut hyvää palautetta kaikista kirjakäännöksistäni, varsinkin Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä. Pari vuotta sitten käännökseni Salla Simukan Valkea kuin lumi -nuorisoromaanista oli ehdolla Reykjavíkin kaupungin lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi käännettyjen teosten kategoriassa.

 

Viimeksi ilmestynyt:

Tänä syksynä on ilmestynyt kaksi tekemääni käännöstä kirjoista Kutsu ja Lähtölaskenta, jotka ovat Timo Parvelan, norjalaisen Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäsen Kepler62-nimisen kuusiosaisen nuorisosarjan kaksi ensimmäistä osaa. Kolmas ja neljäs osa ovat parhaillaan työn alla. Joka toinen kirja (osat 2, 4 ja 6) käännetään tosiaan norjasta ja loput suomen kielestä, kun kyseessä on suomalais-norjalainen yhteistyöhanke – Parvela ja Sortland ovat kirjoittaneet Pitkäsen kuvittamat kirjat vuorotellen. Sarjan kuudes ja viimeinen osa, Salaisuus, on ilmestynyt Norjassa ja Suomessa tänä syksynä.

 

Erla E. Völudóttirin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Erla E. Völudóttir translations

Ottilia Kovács

Ottilia KovácsTieni kääntäjäksi:

Aloin opiskella suomea aikuisena, vaikka jo lapsuudesta asti tunsin jotain selittämätöntä vetoa Pohjolaa kohtaan. Lapsena lempikirjoihini kuuluivat mm. Hannu Mäkelän Herra Huu ja Selma Lagerlöfin Nils Holgersson, ja valmistuttuani lukiosta sain kirjallisuuden opettajaltani lahjaksi Sillanpään romaanin ja suomalaisen runoantologian.

Toisena opiskeluvuotenani Szegedin yliopistossa Unkarissa (pääaineeni oli historia sekä Venäjän kieli ja kirjallisuus) huomasin juuri alkaneen suomen kielen alkeiskurssin. Ilmoittauduin heti. Seuraavana lukuvuonna vaihdoin venäjän fennougristiikkaan, jotta voisin jatkaa suomen kielen opiskelua. Viimeisenä lukuvuonna aloin myös opettaa suomea samassa yliopistossa, ja valmistumisen jälkeen opetustyö jatkui eri yliopistoissa, lukioissa ja kielikouluissa.

Kiinnostukseni kääntämistä kohtaan alkoi Suomen kirjallisuuden opiskelun myötä, ja sai alkunsa lukuelämyksistä, jotka herättivät halua jakaa niitä (esim. Leena Krohnin ja Kari Hotakaisen proosa, Kirsti Simonsuuren runot). Myös erinomaisilla opettajilla ja kääntäjillä on ollut suuri vaikutus. Kata Kubínyin ja István Kozmácsin vetämät käännöskurssit Budapestin ja Szegedin yliopistoissa sekä Éva Papin, Kirsi Rantalan ja Endre Gombárin tuki ja rohkaisu ovat antaneet paljon. Kahden käännöskilpailun palkinnot olivat iloinen vahvistus siitä, että kääntämistä kannattaa jatkaa. Samaan aikaan alettiin erilaisiin aikakauslehtiin ja antologioihin pyytää tekstejä, joita olin usean vuoden ajan kääntänyt vain pöytälaatikkoon.

Vuonna 2006 posti toi Suomesta vastailmestyneen kauniin kirjan, Timo Parvelan ja Virpi Talvitien Keinulaudan. Saatekirjeessä ystäväni kirjoitti: Tämä kirja on kuin sinulle kirjoitettu. Aloin perehtyä suomalaiseen lastenkirjallisuuteen, kirjoitin lausuntoja ja laadin esittelymateriaalia lastenkirjoista unkarilaisille kustantajille. Alussa tilanne näytti toivottomalta, mutta parin vuoden kuluttua ensimmäiset käännökset alkoivat vähitellen ilmestyä, ja vuosien varrella kiinnostus suomalaista lastenkirjallisuutta kohtaan on selvästi kasvanut Unkarissa.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Haastavin on samalla myös hauskinta – kun kääntäjä kokee onnistuvansa sekä erilaisten yksittäisten käännöspulmien ratkaisemisessa että ylipäätään alkuperäisen teoksen välittämisessä kohdekielelle säilyttämällä lähtökielen vivahteet, rytmin jne.

Konkreettisista käännöspulmista kulttuurisidonnaiset asiat, ilmiöt ja käsitteet, joilla ei ole vastinetta kohdekielessä, vaativat tavallisesti enemmän huomiota. Ensisilmäyksellä helpolta vaikuttavat lyhyet virkkeet, suomalaisten vähäsanaisuus ja vähäeleisyys voi olla myös haasteellista, sillä unkarissa asiat ilmaistaan tavallisesti monisanaisemmin. Lastenkirjoissa erityisesti sanaleikit ja väärinkäsityksiin perustuva huumori antavat hauskaa miettimisen aihetta.

 

Toivekäännöksiäni:

On paljon hyviä kirjoja, sekä lasten että aikuisten, jotka olisi kiva kääntää. Kääntäisin mielelläni myös runoutta ja näytelmiä sekä lisää Timo Parvelan ja Sinikka ja Tiina Nopolan tuotantoa.

 

Käännösten vastaanotto Unkarissa:

Suomalaista kaunokirjallisuutta on käännetty unkariksi paljon. Kalevalasta on tehty jopa viisi unkarinnosta, ja se kuuluu sekä peruskoulun että lukion kirjallisuuden opetussuunnitelmaan. On käännetty suomalaista kansanrunoutta, 1800- ja 1900-luvun klassikoita, ja käännetään jatkuvasti myös nykykirjailijoita. 2000-luvun uutena ilmiönä voi mainita suomalaiset lastenkirjat: viimeisen kymmenen vuoden aikana on ilmestynyt yli 50 uutta nimikettä Unkarissa. Tässä FILI:n käännös- ja painatustukijärjestelmällä on ollut merkittävä rooli. Viime vuosina myös suomalaiset sarjakuvat ja tietokirjat ovat alkaneet kiinnostaa sekä kustantajia että lukijoita.

 

Timo Parvelan Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen sekä Paten kalastuskirja ilmestyivät unkariksi Ottilia Kovácsin kääntämänä syksyllä 2017. 

 

Ottilia Kovácsin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Ottilia Kovács translations

Ottilia Kovács translations 2

Slavica Milosavljević

Slavica Milosavljević

Hur jag blev översättare:

Jag började faktiskt med de tecknade serierna om Mumintrollen i slutet på 1990-talet. Fast ända sedan gymnasiet har jag haft en diffus lust att översätta litteratur. Jag minns att jag satt på ett bibliotek i Serbien och bläddrade i ordböcker och en samling Shakespearepjäser. Det var märkligt och skumt.

 

Böcker jag skulle vilja översätta / mina favoritöversättningar:

Jag skulle med glädje översätta Brev från Tove Jansson från 2014, en fantastisk, inspirerande bok.

 

Översättandets nöjen och utmaningar:

Att översätta är alltid svårt, eller till synes lätt, men för alltid med sig de mest oväntade svårigheter. Finlandssvenskan har en fin lekfullhet som jag älskar, ett slags insprängd kraft som puttrar under ytan, om jag får säga så utan att låta som tredje klassens new-age tant. Jag måste verkligen anstränga mig för att hitta motsvarande bilder i det serbiska språket och detta har berikat mitt modersmål. Det rör sig om nyanser, men jag tycker att det både är svårare och roligare att översätta från finlandssvenska än rikssvenska. ”Mina ögons fransar är granbarr som övervintrat” skriver t.ex. Susanne Ringell i sin suveräna roman Katt begraven. Denna bild har etsat sig fast i mitt medvetande som en högst ovanlig metafor som jag varken förr eller senare stött på.

 

Finländsk litteratur i Serbien:

Den finländska litteraturen lever nästan på marginalens marginal, men det finns familjer som är infekterade av Muminviruset. Det finns, med andra ord, framför allt en smal, men nobel publik för Tove Janssons litteratur. Även Christel Rönns böcker har sina läsare. De som älskar poesi läser mina tolkningar av bl.a. Edith Södergran, Claes Andersson, Catharina Gripenberg och Ann-Helen Attianese, som fick stående ovationer när hon deltog på poesifestivalen TRGNI SE! POEZIJA! i Belgrad 2012.

Jag har inte fått officiella utmärkelser, men det värmer mitt hjärta när läsare berömmer mina översättningar.

 

Just nu översätter Slavica Milosavljević ett album med serien Rocky av Martin Kellerman.

Slavica Milosavljevićs översättningar är listade i vår översättningsdatabas.

Slavica Milosavljević translations 1

Slavica Milosavljević translations 2

 

Clementine Luijten

Clementine Luijten

Hur jag blev översättare:

En sak som stod klart för mig när jag tog studenten var att jag gärna ville läsa språk. Det skulle dock vara ett nytt språk, så engelska, tyska eller franska blev inte mitt första val. Spanska föll också bort, även om det var jättepopulärt på den tiden att plugga detta exotiska språk. Nej, jag bestämde mig för att det fick bli ett av de skandinaviska språken, inspirerad som jag var av den imponerande naturen. Det blev svenska och jag har aldrig ångrat mig, för tack vare mitt val av svenska har det varit möjligt för mig att lära känna och översätta finlandssvensk litteratur!

Jag skrev min kandidatavhandling på universitet i Amsterdam (UvA) om svensk barn- och ungdomslitteratur och på nittiotalet började jag översätta barnböcker. Men när jag år 2000 bestämde mig för att bli översättare på heltid blev det allt fler romaner och deckare. Av en slump landade några böcker på mitt skrivbord av en för mig tills dess okänd finlandssvensk författare: Kjell Westö. Jag läste Drakarna över Helsingfors och Vådan av att vara Skrake och var helt såld. Förlaget i Holland bestämde dock att romanen Lang skulle ges ut först. Till min stora lycka följdes den av Där vi en gång gått och Hägring 38. Och som tur är blir nästa uppdrag Den svavelgula himlen, precis den boken som står högst på min önskelista.

 

Översättandets nöjen och utmaningar:

Den största utmaningen för mig med att översätta från finlandssvenska var till en början att akta sig för den arkaiska känslan språket uppropar, finska lånord och självklart de sk false friends. Det roligaste har varit att jag har fått ett helt nytt land och i viss mån en annan kultur att upptäcka och njuta av.

 

Finländsk litteratur i Nederländerna:

Några finländska författare har blivit ganska kända här i Nederländerna, som Monika Fagerholm och Sofi Oksanen till exempel. Min förhopping för Kjell Westö är att Den svavelgula himlen ska uppmärksammas av en större läsarekrets och att han ska träda fram i rampjluset även här!

 

Clementine Luijtens översättning av Hägring 38 nominerades för De Europese Literatuurprijs 2016. Just nu håller hon på med Henning Mankells debut Bergsprängaren.

 

Clementine Luijtens översättningar är listade i vår översättningsdatabas.

Clementine Luijten translations

Peter Uhlmann

Peter UhlmannTieni kääntäjäksi:

Vieraista kielistä kiinnostuin kun olin noin yhdeksänvuotias. Se johtui alunperin filateliasta. Halusin tietää, mitä postimerkkien salaperäiset vieraat sanat tarkoittivat, se tuntui jännittävältä. Lähdin sitten opiskelemaan fennougristiikkaa. Sukujuuria Suomessa minulla ei ollut, eikä suomalaista tyttöystävääkään. Mutta nämä kielet vaikuttivat erilaisilta ja ehkä haastavammiltakin kuin koulussa opitut ”isot” kielet. Kun perhetilanteen vuoksi noin 35 vuotta sitten ryhdyin toimimaan vapaana kääntäjänä, suomen kielestä tuli leipätyö ja kirjojen kääntämisestä sen rakkain osa. Alussa en oikein uskaltanut kääntää kirjoja. Mutta sitten luin Hannu Mäkelän hauskan lastenkirjan ja halusin, että poikani saisi lukea sen. Löysin saksalaisen kustantajan. Siitä se alkoi.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Pitää löytää kirjan, uuden käännöstyön, erityinen luonne. Erityislaadun siirtäminen muotoon, joka kuulostaa hyvältä saksalta, on haastavin tehtävä. Työskentelyn aikana aina uudestaan, ja ihan pienissäkin asioissa huomaa, että kahden kielen välinen ero on suuri. Silloin muutaman lauseenkin vääntäminen voi kestää. Jos syntyy onnistunut tulos, se tyydyttää. Jos ei vieläkään synny, se ärsyttää. Tai hermostuttaa kun deadline lähestyy. Kai sekin kuuluu kääntäjän työhön. Sitten jatketaan viilaamista.

Kun löydän mietiskelyn jälkeen suomalaisen romaanin vaikealle sanaleikille sopivan saksankielisen vastineen, jolle ”testihenkilö” nauraa – se on yksi hauskimmista hetkistä.

 

Toivekäännöksiä:

En nyt mieti pitkään vaan sanon spontaanisti: Erno Paasilinnan Kadonnut armeija.

 

Suomalainen kirjallisuus Saksassa:

Suomalainen kirjallisuus on tullut Saksassa näkyvämmäksi. Tärkein tekijä oli kyllä Suomen rooli vuoden 2014 Frankfurtin kirjamessujen teemamaana. Kuitenkin jo 2000-luvun alussa saksannoksien määrä ja kirjo kasvoivat valtavasti verrattuna siihen, mitä vain 12 vuotta aiemmin julkaistiin molemmissa Saksoissa yhteensä.

Silloin kaikki olisivat nauraneet, jos joku olisi väittänyt että joskus tulee olemaan (Arto Paasilinnan lisäksi) muutamia suomalaisia kirjailijoita, joiden teoksia saksannettaan tusinoittain…

Nimenomaan pienempien saksalaisten kustantajien tapauksessa FILIn tuen mahdollisuudella on merkittävä rooli, kun niissä päätetään sopivan suomalaisen kirjan etsimisestä ja käännösoikeuksien ostamisesta.

Käännettyjen kirjojen listan pituus ei ole kyllä ainoa suomalaisen kirjallisuuden asemaa kuvaava tekijä. Mutta jos ei ole käännöksiä, ei voi olla saksalaisia lukijoitakaan.

 

Käännösten vastaanotto:

Tuntemattomien henkilöiden lähettämiä sähköpostejä voi kai pitää palautteena. Siinä tiedusteltiin milloin seuraava (Soininvaaran) Ratamo ilmestyy ja mistä uudessa kirjassa on kysymys. Vaikka se oli vain yksi pikku viesti, se osoittaa, että suomalaiset kirjat ovat saaneet kantayleisönsä Saksassakin.

 

Työn alla nyt:

Seuraavaksi ilmestyy todennäköisesti Max Seeckin Hammurabin enkelit -nimisen romaanin käännökseni.

 

Peter Uhlmannin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Peter Uhlmann translations Peter Uhlmann translations 2

Kristian London

Kristian LondonTieni kääntäjäksi:

Olen lapsesta asti ollut kova lukemaan; rakastin ja rakastan kirjallisuutta, kiitos kirjastonhoitaja-äidin ja professori-isän. Elättelin nuorena joitain erittäin häilyviä, romanttisia ajatuksia kirjailijan urasta, mutta tuntui, ettei minulla ollut mitään palavaa tai painavaa sanottavaa. Kääntäminen tarjosi oivan mahdollisuuden osallistua kirjailijan työhön kunnes löytäisin jotain tärkeää sanottavaa omissa teoksissani.

Suomi-fokuksestani voisi syyttää mormonien lähetystyöintoa. Faija tuli Suomeen pienestä utahilaisesta kylästä joskus 60-luvun alkupuolella. Äiti oli jo jäänyt koukkuun Jyväskylässä, kun mormonit tarjosivat ilmaisia englanninkielen tunteja. He tapasivat kunnolla vasta Provossa, Utahissa, kun molemmat Suomi-klubin jäseninä osallistuivat joulujuhlakomiteaan. Jenkki-isäni puhuu edelleen suomea ja on erittäin aktiivinen Seattlen Finlandia Foundationissa; vanhempani tulevat Suomeen joka vuosi. Eli sukujuuria ja lähisukulaisia löytyy, vaikka opin kielen kunnolla itse vasta 27-vuotiaana, kun muutin Helsinkiin. Ex-mieheni oli myös hyvä opettaja ja jaksoi yrittää saada partitiivia kaaliini yli 10 v. Onnistui vain osittain.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Huumori/sanaleikit ovat usein haastavia, ja tietyt konseptit, esim. ”vuorineuvos.” Hauskinta? Puhekieli.

 

Toivekäännöksiäni:

Sinuhe egyptiläinen ja/tai Juha Vuorisen Kristian-sarja.

 

Käännösten vastaanotto Yhdysvalloissa:

Hmm. Pajtim Statovcin kirjoittama ja David Hackstonin kääntämä Kissani Jugoslavia sai paljon huomiota englanninkielisessä printtimediassa tänä vuonna, ja huomasin Tove Janssonin Kunniallisen petkuttajan Warby Parker -silmälasiliikkeessä viime viikolla esimerkkinä kiinnostavasta kirjallisuudesta.

Mutta aika selvää on, että Suomi ei ole vielä lyönyt läpi kirjallisuudessa samalla tavalla kuin klassisessa musiikissa tai arkkitehtuurissa. Muumien lisäksi laajin impakti lienee Kalevalan vaikutus Tolkienin tuotantoon. Tietyt lukijat tuntevat Sinisalon, Waltarin ja Paasilinnan mestareina omissa genreissään, mutta ei voi sanoa, että kukaan olisi saavuttanut samankaltaista huomiota kuin esim. Knausgård.

Työstäni kuullessaan ihmiset pyytävät kyllä suosituksia, ja yritän antaa heidän makujensa mukaisia ehdotuksia. Omista käännöksistäni Petri Tammisen Rikosromaani on saanut kehuja omaperäisestä näkökulmasta ja inhimillisestä huumorista.

 

Tunnustuksia ja työn alla nyt:

Pari Harri Nykäsen Ariel-sarjan käännöstäni ovat pari kertaa saaneet tunnustusta World Literature Todayn vuosittaisessa listassa kiinnostavasta käännöskirjallisuudesta. Käännökseni Jussi Valtosen kirjasta He eivät tiedä mitä tekevät tekee yhdysvaltalaisdebyytinsä tässä kuussa, kiinnostavaa nähdä, minkälaista huomiota kirja herättää täälläpäin.

 

Kristian Londonin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Kristian London translations

Mercedeh Khadivar Mohseni & Mahmoud Amir Yar Ahmadi

Mercedeh Khadivar Mohseni Mahmoud Amir Yar AhmadiTiemme kääntäjiksi:

Saavuimme Suomeen 80-luvulla jatko-opiskelijoina arkkitehtimieheni kanssa. Opiskelin itse taidehistoriaa. Olimme ehtineet asua Suomessa vasta muutaman vuoden ajan, kun tutustuimme Suomen kansalliseepokseen Kalevalaan. Sen runouteen syventyessä meitä havahduttivat erityisesti yhtäläisyydet Elias Lönnrotin ja iranilaisen kansallisrunoilija Ferdowsin välillä: molemmat olivat elämäntyöllään elvyttäneet oman kotimaansa kieltä ja kulttuuria keräämällä kansallista runotta yksiin kansiin.

Unelmaksemme muodostui kääntää ja esitellä tämä kiehtova eepos persiankieliselle yleisölle.

Kuinka ollakaan, vuoden 1994 tienoilla havahduimme olevamme keskellä mittavaa, kunnianhimoista käännösprojektia: koko Kalevala suomen kielestä suoraan farsiksi alkuperäisessä runomitassa. Käännöstyö tehtiin pääasiallisesti vapaa-aikana, mutta kuitenkin täysipäiväisenä, kahden ihmisen työpanoksena muun arjen ja perheenkasvatuksen keskellä. Saimme urakan valmiiksi vuonna 1998.

Ajauduimme kääntäjiksi sattumalta, mutta veimme työn päätökseen määrätietoisesti ja intoa puhkuen. Antoisa kokemus vaikutti urakehitykseenikin myönteisesti, olen jälkeenpäin toiminut oikeustulkkina asuessani Kanadassa.

 

Suomalaisen kirjallisuuden asema Iranissa:

Osa suomalaisista klassikkoteoksista tunnetaan Iranissa varsin hyvin. Waltaria voi löytää vaatimattomistakin kirjakaupoista. Kalevala sai Iranissa lämpimän vastaanoton. Myös uudelle painokselle olisi todennäköisesti kysyntää. Jos ja kun teos saa uuden julkaisun, voi Kalevala löytää tiensä myös rajanaapureiden farsinkielisiin piireihin.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Kääntäjän työ vaatii kovaa kuria ja suunnitelmallisuutta. Valmis käännöstyö on itsessään huikea saavutus, mutta suurta iloa on tuonut etenkin farsin, oman kotikielen tuntemuksen syventyminen Kalevalaa työstäessä. Työparina työskennellessä olemme voineet tukeutua toisiimme. Lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta saimme arvokasta tukea ja Kalevala-seuran kunniajäseninä saimme mahdollisuuden ystävystyä kansainväliseen kääntäjäkollegioomme.

 

Toive- ja lempikäännöksemme:

Viihdymme erityisesti historiallisten romaanien parissa. Myös miehelläni on samanlainen maku, minkä takia yhteistyömme on toiminut niin saumattoman hyvin. Lempiteoksiin kuuluu Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Myös Sofi Oksasen Puhdistuksen soisin nähdä julkaistuna farsin kielellä, mikäli kirjaa ei ole vielä käännetty.

Meille molemmille on tuonut suunnatonta iloa toimia suomalaisen kirjallisuuden helmien kääntäjinä ja kulttuurin sanansaattajina.

 

Mercedeh Khadivar Mohsenin ja Mahmoud Amir Yar Ahmadin julkaistuja käännöksiä voi hakea käännöstietokannasta:

 

Mercedeh Khadivar Mohseni Mahmoud Amir Yar Ahmadi translations

Martin Carayol

Martin CarayolTieni kääntäjäksi:

Valmistuttuani aloin opiskella ranskan kirjallisuutta, jotta minusta tulisi ranskan kielen opettaja, mutta neljän vuoden jälkeen havahduin siihen, että minua kiinnosti eniten vieraiden kielten opiskelu: opiskelin italiaa, sitten ruotsia siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla oli hyvä vaikkakin kaukainen muisto eräästa ruotsalaisesta tyttöystävästä, varmaan ensirakkaudestani (olimmehan seitsemän vuotta vanhoja!). Ruotsin jälkeen halusin eksoottisempaa kieltä ja valitsin suomen (vaikka en ollut koskaan tavannut suomalaisia eikä minulla ollut aavistustakaan, miltä he mahtavat näyttää). Rakastuin siihen pikaisesti, päätin opiskella sitä vakavammin ja kirjoittauduin yliopistoon samaan aikaan kun jatkoin ranskan kirjallisuuden opintojani.

Minusta tulikin ranskan kielen opettaja, mutta minun oli mahdotonta jättää suomen kielen opiskelu sikseen kun pidin siitä niin kovasti. Vähitellen tapasin itseni ihmettelemästä, että ”miksen ryhtyisi kääntäjäksi kun haluan koko ajan lukea lisää suomea?” Näin ollen kävin usein Suomessa kesällä, tein kolme CIMOn kesäkurssia, ja halu tulla kääntäjäksi kasvoi kasvamistaan. Jyväskylässä vuonna 2007 tein haastatteluja scifin ja fantasian asemasta Suomessa, ja hämärässä kirjakaupassa minulle puhuttiin Pasi Ilmari Jääskeläisen ensimmäisesta romaanista Lumikko ja yhdeksän muuta, jonka luin pian sen jälkeen. Siitä tuli ensimmäinen suomalainen teos, jonka halusin ehdottomasti kääntää. Kesti silti muutaman vuoden ennen kuin ranskalainen kustantamo kiinnostui siitä, mutta joka tapauksessa minusta tuntuu, että juuri tuolla romaanilla minä ymmärsin, että voin ja haluan olla pätevä kääntäjä.

2010-2013 keskityin väitöskirjaani novellikaanonista Suomessa ja Virossa enkä ehtinyt kääntää mitään. Mutta vuonna 2013 ranskalainen kustantaja sanoi haluavansa, että kääntäisin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Olin innoissani koska olin juuri lukenut sen, pitänyt siitä, ja tieteiskirjallisuuden ystävänä oli loistavaa, että minulle ehdotettiin juuri hyvää tieteisromaania ensimmäisenä julkaistuna käännöksenä.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Haastavinta on mielestäni lauseiden rytmi. Suomen rytmiä on yleensä mahdotonta jäljitellä, koska samanlainen rytmi ranskan kielellä tuntuisi puisevalta tai muuten luonnottomalta. Mutta samalla ei saa tehdä mitä vaan suomen lauseen kanssa, eli pitää löytää tasapaino.

Hauskinta ovat sanaleikit! Ne pakottavat keksimään hauskoja vastineita: sehän vaatii aikaa, mutta aina jotain löytyy. Minna Lindgreniltä kääntämässäni Ehtoolehto-trilogiassa oli paljon sellaisia. Samaan tyyliin on mainittava uudissanat, joita scifi-kirjoissa usein kuhisee. Niiden parissa ahkeroiminen on parasta, siitä tulee sellainen ”kyl mäki oon luova ihminen” -olo.

 

Toivekäännöksiäni:

Olen pitkään halunnut kääntää Leena Krohnia, ja on kymmeniä suomalaisia novellisteja, joihin perehdyin väitöskirjan kirjoittamisen aikana ja joiden haluaisin olevan olemassa ranskan kielellä, kuten Toivo Pekkanen, Maria Jotuni, Joel Lehtonen, Teuvo Pakkala, L. Onerva

 

Käännösten vastaanotto Ranskassa:

Palaute on ollut hyvää, ihmiset ovat yleensä uteliaita suomalaista kirjallisuutta kohtaan. He eivät tunne siitä paljon mitään, hyvä jos ovat kuulleet Paasilinnan ja Sinisalon nimiä, mutta haluavat kyllä tietää enemmän.

 

Paraikaa työn alla:

Käännän nyt Osuuskumman kirjailijoiden spefinovelleja.

 

Martin Carayolin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Martin Carayol translations

Anna Voronkova

Anna VoronkovaTieni kääntäjäksi:

Se oli… ehkä kohtalo. Kun pääsin Moskovan Lomonosovin yliopistoon, jouduin englannin kielen ryhmään, jonka opettajasta en pitänyt. Oli vähän tylsää – olin opiskellut englantia jo koulussa ja nyt piti jatkaa samaa. Kaverini joutui suomen kielen ryhmään, kun ei suorittanut englannin tenttiä hyvin – heille oli suomen ja norjan kielen ryhmät (seuraavana vuonna esimerkiksi oli portugali ja katalaani).

Päätin vaihtaa opiskeluryhmää ja valitsin suomen kielen, koska kaverini opiskeli siellä, ja koska mielestäni Suomi oli kauempana pohjoisnavasta kuin Norja. Minulla ei ole suomalaisia sukujuuria, ja opettaja aina sanoi, että vain ne, joilla on suomalaiset sukujuuret, pystyvät puhumaan suomea. Muille se on vaan mahdotonta, ja he joutuvat takaisin englannin kielen ryhmään. Jouduin opettelemaan kaksi kertaa ahkerammin, koska en halunnut takaisin, ja koska olin itse valinnut tämän kielen. Ja sitten, pikku hiljaa, suomi avautui minulle… Tervashampoosta, jota oli aina kylpyhuoneessamme, alkaen.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Nautin aina kun saan suomalaisen kirjan käännettäväksi. Tavallisesti venäläiset kustantajat tietävät jo, mitä haluavat, mikä heidän mielestä sopii markinnoille.

Asun itse Moskovassa, Venäjällä. Joudun aina kuuntelemaan Suomen radiota, muuten kieli unohtuu. Matkustan pari kertaa vuodessa Suomeen: keksin itselleni projekteja, että voisin tehdä jotakin kielen kanssa. Sanoisin, että kirjallisuuden kääntäminen antaa minulle elämän tavoitteen. Jos itse löydän jotakin uutta, haluan heti kertoa siitä muille – kääntäminen on tässä hyvä syy. Haastavinta on, että joskus joudun katsomaan sanojen merkityksen suomi-englanti-sanakirjoista. Suomi-venäjä-sanakirjat ovat hyviä, mutta kaipaavat päivittämistä. Hauskinta on, että tiedon tarve on hyvä syy kirjoittaa suomalaisille ystäville ja kysyä neuvoa. Haastavinta esimerkiksi Hannu Mäkelän Herra Huun käännöksessä oli äänien kääntäminen. Jouduin kysymään apua ystäviltä ja he ”kolkuttivat”, ”kalistivat”, ”jyskivät”, jne. Sitten oikeat venäläiset sanat löytyivät.

 

Toivekäännöksiä:

Graafiset romaanit, Hanna Weseliuksen Alma!, historiallisia kirjoja, nykyaikaista eksperimentaalista kirjallisuutta…

 

Suomalainen kirjallisuus Venäjällä:

Valitettavasti se on tosi pieni, vaikka sillä onkin hyvä maine ja sitä kunnioitetaan. Pienet rohkeat venäläiset kustantamot kuten Olga Morozova Publishers, joka toi Venäjän markkinoille Arto Paasilinnan, teki tosi paljon sen myynnin eteen. Valitettavasti suomalaisen kirjallisuuden painosmäärät Venäjällä ovat tosi pieniä, ja monet lukijat eivät edes tiedä suomalaisesta nykykirjallisuudesta. FILI on tukenut työtäni kahdella käännöstuella Arto Paasilinnan romaaneille, sarjakuvaprojekteista Timo Mäkelän Emil ja Sofi -graafista romaania ja Ilpo Koskelan Lusia.

 

 

Työn alla nyt:

Viimeiseksi ilmestyi Hannu Mäkelän Herra Huu:n uusi käännös, kaksi muuta Herra Huu -kirjaa on tulossa. Odotan sitä, että marraskuussa ilmestyy Ari Turusen Ettekö te tiedä, kuka minä olen.

 

Anna Voronkovan käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Anna Voronkova translations

Valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto puolantaja Sebastian Musielakille

Tämänvuotinen valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto on myönnetty Sebastian Musielakille. Puolantaja Sebastian Musielak on kääntänyt muun muassa Mika Waltarin teoksia, Johanna Sinisalon tieteiskirjallisuutta ja Salla Simukan nuortenkirjoja. Palkinnon luovutti ministeri Sampo Terho.

Tänä vuonna palkittavaa kääntäjää Sebastian Musielakia motivoi halu välittää kirjallisuuden aikaan saamia tunteita uusille lukijoille. Hän onkin onnistunut tässä tehtävässä ansiokkaasti jo yli 60 kirjan verran. Puolantaja Sebastian Musielakin repertuaariin kuuluu niin Waltarin dekkareita, Johanna Sinisalon tieteiskirjallisuutta kuin Salla Simukan nuortenkirjojakin.

Yksi osoitus Musielakin omistautumisesta suomalaiselle kirjallisuudelle on hänen perustamansa kustantamo, joka julkaisee puolankielisinä käännöksinä tulevia klassikkoteoksia. Musielak on lisäksi ansioitunut erityisesti nuorten kääntäjien tukijana ja mentorina.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt palkinnon vuodesta 1975 lähtien. Palkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa ja se myönnetään Veikkauksen tuotoista. Palkinto jaetaan vuosittain ansioituneelle suomalaisen kirjallisuuden kääntäjälle Kirjallisuuden vientikeskus FILIn ehdotuksen perusteella.

Palkinnon luovuttaneen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon mukaan palkinto on kunnianosoitus heille, joiden ansiosta suomalaisesta kirjallisuudesta tulee osa maailmankirjallisuutta.

Lisätietoja: vs. tiedottaja Hanna Heiskanen, FILI, , p. 050 357 4460