Tieni kääntäjäksi:
Olen kotoisin Lounais-Norjan maaseudulta, jossa ei ole perinteisiä suhteita tai siteitä Suomeen. Eikä maittemme välillä tuolloin juuri ollut perinteitä kirjallisuuden alallakaan. Jos ylipäätään käännettiin Suomen kirjallisuutta, sitä tehtiin melkein poikkeuksetta ruotsin kielen kautta.
Ennen kuin aloitin kansakoulun, luin sekä tanskaa että ruotsia, jotka ovat verrattavissa norjan murteisiin, mutta suomen kieli oli kovempi pähkinä. Koin, että pohjoismaisen yhtenäisyyden säilyttämiseksi oli tärkeätä oppia sitäkin. Vuodesta 1970 lähtien olenkin asunut Helsingissä, jossa toimin monta vuotta yliopiston norjan kielen lehtorina. En varsinaisesti pidäkään itseäni kääntäjänä, eräänlaisena välittäjänä kylläkin. Ennen kaikkea solidaarisuuden tunne on ohjannut elämääni.
Opiskellessani 1960-luvulla Norjan televisio pyysi minulta käännöstekstejä suomalaisiin filmeihin. Eräs kustantaja huomasi nimeni ja halusi, että kääntäisin kirjoja. Ensimmäinen niistä ilmestyikin vuonna 1974. Vuodesta 1982 lähtien olen kääntänyt myös virosta. Olen tehnyt lisäksi sanakirjatyötä ja toimittanut Virosta kertovaa aikakauslehteä norjaksi. Tämä kaikki selitykseksi sille, että olen elämäni aikana kääntänyt suhteellisen vähän.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Suomella ja Norjalla on paljon yhteistä, kun ajatellaan esimerkiksi maan kokoa, kulttuuria, ilmastoa, ajattelutapaa, yhteiskunnallisia rakenteita. Samalla kielet ovat niin erilaisia, että niitä ei helposti sotketa keskenään. Siinä mielessä kääntäminen suomesta norjaksi on melko helppoa. Jokainen teos on siitä huolimatta erittäin haasteellinen ja saattaa välillä ajaa epätoivon partaalle, useimmiten kielten erilaisten rakenteiden takia.
Onnistuneista lopputuloksista voin kiittää suomalaisia avustajiani, lähinnä Irja Erkkilää ja Vuokko Hosiaa, jotka kärsivällisesti vastailevat kysymyksiini ja auttavat kaikkien ongelmien selvittämisessä. Norjan puolella kiitän kollegaani Tor Tveitea, joka viime vuosina on toimittanut kaikki käännökseni. Tärkeinä oppimistilaisuuksina pidän myös niitä kertoja, joina olen itse toimittanut kollegojeni Morten Abildsnesin, Tor Tveiten ja Merethe Eidstøn tekstejä.
Suomalainen kirjallisuus Norjassa:
Suomen kirjallisuus saa Norjassa yleensä hyvän vastaanoton lehdistössä: kirjallisuuden ammattilaiset, kriitikot, ihastuvat. Silti myynti harvoin vastaa kustantamojen odotuksia. Spontaania palautetta sain Juha Jokelan Fundamentalistin ensi-illassa Oslossa, jossa olin itse läsnä, kun yleisö kiitti näytelmän kieltä.
Toivekäännöksiäni:
Odotan kärsimättömänä Sofi Oksasen Viro-kvartetin neljättä osaa. Yhdellä tasolla Oksanen on ollut minulle tärkein kirjailija, koska hänen kauttaan tietoisuus Virosta on levinnyt niin tehokkaasti. Henkisesti läheisiksi olen kokenut varsinkin virolaisen Viivi Luikin sekä suomalaiset Juha Itkosen ja Katja Ketun. Toisaalta kaikki kirjailijat ja teokset ovat rakkaita.
Työn alla nyt:
Minun norjantaminani ovat tänä vuonna ilmestyneet Katja Ketun Yöperhonen ja Tommi Kinnusen Lopotti. Lisäksi Minna Rytisalon Lempi on jo käännetty, ja Pajtim Statovcin Tiranan sydän lähestyy loppua, mutta ne ilmestyvät vasta ensi vuoden puolella.
Turid Farbregdin saamia palkintoja: Via Estica 1989, Bastianprisen 1989, Médaille Karel Čapek 2002, Kritikerprisen 2014, valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto 2016, Det skjønnlitterære oversetterfonds pris 2017.
Turid Farbregdin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.
