Camilla Frostell

Camilla FrostellHur jag blev översättare:

En av berättelserna om varför, är att jag gifte in mig i Sverige, hamnade i Skåne och långt från min finländska kontext och det finska. Som bibliotekarie saknade jag Finland i hyllorna. Översättning hade alltid funnits i bakhuvudet och efter att ha tassat som katten kring het gröt gjorde jag slag i saken och hade tur.

Ett av förlagen jag kontaktade satt med en hel trave finska barn- och ungdomsböcker som ”ingen” kunde läsa, och då fick jag göra det, och även översätta flera av dem. Till de allra första hörde Riitta Jalonens stillsamt gripande Enkeliyöt med den svenska titeln Änglanätter, 1990.

Sedan fick jag en ny granne, Ann-Christine Danielsson, som också var ingift och kom från Finland, närmast från Otavas förlag, och det var tack vare henne som Arto Paasilinna kunde göra sitt intåg Sverige. Många hade försökt bereda marken, Ann-Christine lyckades och jag fick översätta Harens år, som följts av många fler. Paasilinna har gått hem i Sverige och blivit stilbildande. Jag vet få författare som kan mana fram så mycket med bara en enda replik, ibland bara ett enda ord. Jag har idel lovord också för alla andra författare jag har översatt. Samma saknad varje gång det är dags att sätta punkt.

 

Översättandets nöjen och utmaningar:

Den största utmaningen och det nöjsammaste med att översätta från finska till svenska är nog samma sak: Nya aha-upplevelser hela tiden. Språken tillhör inte samma familj med allt vad detta innebär, men fungerar i likartade verkligheter, som ändå inte är identiska.

Att översätta en finsk bok som utspelar sig i Finland är någonting annat än att översätta en finsk bok som inte utspelar sig i Finland. Det finns givetvis inte bara ett Finland och ett Sverige, men det finns verkligheter i Finland som inte finns i Sverige, och historien är olika även om den till det yttre är lika fram till 1809.

Perspektiv, mentala och geografiska landskap kan skilja sig, och de skillnaderna måste få märkas. När böckerna inte utspelar sig i finsk miljö har översättaren i någon mening lite större frihet, men osäkerheterna kan också vara större. För all översättning, oavsett språk, gäller att översättarens personlighet, kunskaper, erfarenheter och intressen utgör filter som originalet måste passera, helst utan att alltför mycket fastnar som inte ska det eller att något slinker igenom som inte ska det.

 

Böcker jag skulle vilja översätta:

Sina drömmar ska man inte tala om, men det finns ett antal böcker som borde ha översatts redan. Å andra sidan har dessa böcker stått sig och är lika aktuella nu som när de skrevs, kanske till och med aktuellare. Jag har dem i bakhuvudet och där måste de stanna tills vidare.

 

Finländsk litteratur i Sverige:

Av förståeliga skäl har litteratur från det anglosachsiska språkområdet en stark ställning i Sverige. Det verkar finnas en tendens att kräva betydligt mer av böcker på andra språk: att de måste ha någonting extra speciellt att tillföra för att kunna komma i fråga på den svenska marknaden. Mitt intryck är nog att den finska litteratur som översätts möts med intresse. Men hur förtjänstfull en bok än må vara gäller tre viktiga saker för dess framgång: marknadsföring, marknadsföring och marknadsföring.

 

På gång och nyutkommet:

Emmi Itärantas Minnet av vatten (Teemestarin kirja) har kommit ut i april 2017, Laura Lindstedts Oneiron har gått i tryck i maj 2017 och Teemu Keskisarjas Raaka tie Raatteeseen är under arbete just nu.

 

Camilla Frostell fick Finska statens utländska översättarpris 2005, Översättarpris till Albert Bonniers 100-årsminne 2000 och Samfundet De Nios översättarpris 2005.

Camilla Frostells översättningar finns i vår översättningsdatabas, här ett urval:

Camilla Frostell translations 1 Camilla Frostell translations 2 Camilla Frostell translations 3 Camilla Frostell translations 4 Camilla Frostell translations 5 Camilla Frostell translations 6 Camilla Frostell translations 7 Camilla Frostell translations 8

Iwona Kiuru

Iwona Kiuru

kuva Saara Vuorjoki

Tieni kääntäjäksi:

Havahduin kääntäjien olemassaoloon jo lapsena. Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen puolantaja Irena Szuch-Wyszomirska käytti jo kirjan ensimmäisillä sivuilla alaviitteitä, ja niitä lukiessani tajusin, että kirjailijan ja minun välissä on myös kolmas ihminen, jota aloin samalta istumalta ihailla. Toisaalta itse kääntäessäni lastenkirjoja yritän kaikin keinoin välttää alaviitteitä.

Äitini Barbara Kosmowska on kirjailija, joten rakkaus kirjoihin on ollut meidän perheessä aina läsnä. Sattumaa on, että rupesin opiskelemaan juuri suomea enkä esimerkiksi tanskaa – asiaan vaikutti se, että vuonna 1999 uudet opiskelijat saivat valita suomen ja ruotsin välillä. Myöhemmin opiskelin vielä toista ainetta, Puolan kieltä ja kirjallisuutta, koska oletin, että se hyödyttäisi minua tulevana kääntäjänä.


Kääntämisen ilot ja haasteet:

Tämä ei riipu kielestä, josta kääntää; luulen, että jokaisen kääntäjän kohdalla haastavinta on työn epävarmuus ja usein myös taloudellinen tilanne. En voisi jatkaa kääntäjänä, jos miehelläni ei olisi ”kunnon” työpaikkaa.

Toisaalta kääntäjänä saan tutustua ihaniin suomalaisiin kirjailijoihin, keskustella tuntikausia monenlaisista kirjoista lukupiiriläisten kanssa ja laskea työksi sen, kun luen mahtavia kirjoja ja väännän kielileikkejä.

Kaikille kiinnostuneille pieni mainospätkä: lukupiiriläiset kokoontuvat kerran kuussa FILIn tiloissa ja keskustelevat jostain tietystä suomalaisesta teoksesta, useimmiten romaanista. Lisätietoja saa Kääntöpiiristä.


Toivekäännöksiäni:

Kääntäisin mielelläni lisää Mika Waltarin satuja. Minua houkuttelisi myös runojen kääntäminen, mutta monen runoilijan tuotanto tuntuu liian vaikealta. Viimeksi luetuista kirjoista minua kiehtoisi eniten Katja Kaukosen häkellyttävä kirja, Lumikadun kertoja.


Käännösten vastaanotto Puolassa:

Eräs kustantamo, jolle suosittelin jonkin aikaa sitten Miika Nousiaisen Juurihoitoa, sanoi, etteivät he halua julkaista liian paljon suomalaista kirjallisuutta. He ovat julkaisseet tämän vuoden puolella Jussi Valtosen mahtavan Finlandia-palkitun romaanin, tulossa on Laura Lindstedtin Oneiron ja Tommi Kinnusen Lopotti (kaikki nämä Sebastian Musielakin kääntäminä). Lista ei siis todellakaan ole pitkä. Toisaalta jokainen nimike ilahduttaa, koska suomalainen kirjallisuus on keskinkertaiselle puolalaiselle lukijalle edelleen melko tuntematon käsite, toisin kuin vaikka ruotsalainen.

Leena Krohnin Ihmisen vaatteissa -kirjan puolannos on ollut ehdokkaana Duży Dong
-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjasta on tekeillä myös elokuva ja se on ainut käännökseni, josta on otettu vuosien jälkeen toinen painos (kustantamon 10-vuotisjuhlan kunniaksi).

Lisäksi Timo Parvelan Keinulaudasta on suunnitteilla näytelmä. Paras palkinto, jonka kääntäjänä olen saanut, on se, että eräs ystävistäni antoi koiralleen nimeksi Groszka Sari Peltoniemen puolannokseni mukaan. Ja tämä tapahtui niihin aikoihin, jolloin emme vielä tunteneet toisiamme.

 

Viimeaikaisia töitä:

Tällä hetkellä käännän lauluja Hurjaruuth-teatterille, joka lähtee esiintymään Puolaan. Siri Kolun Me Rosvolat ilmestyy pian Tatarakin kustantamossa. Seuraavaa käännössopimusta ei ole vielä allekirjoitettu, mutta työ on jo tiedossa: tulen kääntämään Jenni Pääskysaaren Tyttö sinä olet -kirjan. Ja ilomielin sen käännänkin!

 

Valikoima Iwona Kiurun (os. Kosmowska) käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta:

Iwona Kiuru translations 1 Iwona Kiuru translations 2 Iwona Kiuru translations 3

Rubén Padilla Guadalajaran kirjamessuilta vierailee Suomessa

Meksikossa järjestettävien Guadalajaran kirjamessujen ammattilaisohjelmasta vastaava Rubén Padilla saapuu FILIn vieraaksi touko-kesäkuun vaihteessa, 30.5.–2.6.

Padilla tapaa suomalaisia kustantajia sekä pitää tilaisuuden Latinalaisen Amerikan kirjamarkkinoista ja Guadalajaran messuista kiinnostuneille kustantajille ja agenteille.

Vierailu toteutetaan yhdessä ulkoasiainministeriön kanssa.

Rositsa Tsvetanova

Rositsa TsvetanovaTieni kääntäjäksi:

Välillä tuntuu siltä, että kaikilla, jotka opiskelevat suomea, on joko suomalaisia sukujuuria tai sitten he ovat rakastuneita Ville Valoon. Itselläni on kreikkalaisia sukujuuria enkä ole rakastunut Ville Valoon.

Opiskelin skandinavistiikkaa (eli pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta): ensin ruotsia ja tanskaa, mutta myös suomen opintoihin oli mahdollisuus. Kurssi oli sangen lyhyt, vain 30 oppituntia, ja liki kaikki opiskelijat turhautuivat ja tulivat epätoivoisiksi jo ensimmäisen viikon aikana. Joten jatkoin opiskelua yksin kotona oppikirjan ja sanakirjan avulla. Ehkä suomen oppikirjat olisi syytä varustaa varoituksella ”Do not try this at home!” mutta sitä minä en tiennyt.

Tekisi mieli sanoa, että ensimmäinen käännökseni suomesta oli Suomen kielen alkeisoppikirja, sillä siinä kaikki säännöt ja tekstit olivat suomeksi, enkä ymmärtänyt mitään ilman opettajaa. Myöhemmin vietin syyslukukauden Ruotsissa, mistä löysin vähän edistyneempiä suomen kielen oppimateriaaleja Tukholman ja Upsalan kirjastoista. Sittemmin olin kesäkurssilla Suomessa ja parilla Jyväskylän yliopiston verkkokurssilla.

Noihin aikoihin jotkut opiskelukavereistani alkoivat kääntää romaaneja, ja tätä kautta kustantajat kuulivat, että minä ”osaan suomea”. En ollut ikinä haaveillut kääntäjän ammatista, mutta olihan se inspiroiva ja tervetullut mahdollisuus – ehkä myös looginen valinta – kun kerran oli ryhtynyt filologiksi.

Aloitin sangen epävarmana Mika Waltarin Tanssi yli hautojen -romaanilla. Suomi oli viides vieras kieleni eikä suinkaan helpoin näistä. Mutta tuolloin, elettiin vuotta 2008, kääntäjäpula sai kustantajat epätoivoisiksi.

On hassua ajatella, miten pieni puuhastelu, jonka aloitin huvin vuoksi itsekseni, on vaikuttanut koko uraani. Myös väitöskirjani käsitteli Suomen ja Ruotsin välisiä kirjallisia vaikutteita.


Kääntämisen ilot ja haasteet:

Minusta suomen kieli on ennemmin ajattelutapa kuin sekoitus vaikeita kielioppisääntöjä. Lisäksi suomalaisilla on kyky ilmaista itseään säästeliäästi, mutta samalla hyvin kauniisti. Sitä ei voi tavoittaa bulgariaksi, koska meillä on taas omanlaiset sanat ja rakenteet. Meillä ei esimerkiksi ole sijamuotoja, vaan niiden sijaan on iso liuta prepositioita, jotka tekevät rakenteesta raskaamman.

Toinen haaste suomesta kääntäessä on se, että monet suomen sanat muistuttavat toisiaan – tai alkavat taivutettuina muistuttaa toisiaan. Alkuperäistekstin kanssa täytyy olla hyvin tarkka.

Mutta juuri kaikki tämä tekee käännöstyöstä niin kiinnostavaa ja vangitsevaa! Haaste ei siis niinkään ole kieli itsessään, vaan ennemmin juuri tavoite saattaa teksti toiselle, ihan erilaiselle kielelle siten, että on mahdollisimman uskollinen alkuperäisteokselle.

Heli Laaksosen runoja kääntäessäni haaste oli tietysti murre, jota hän käyttää. Aloin (jälleen kerran) opetella uusia sääntöjä ja totutella Laaksosen kielenkäyttötapaan. Kirjoitin runoilijalle ja pyysin häntä kääntämään jotkut kohdat minulle kirjakielelle. Yhtäkkiä suomen kirjakieli alkoikin tuntua helpolta ja ymmärrettävältä!

Bulgarialaiset kustantajat eivät tunne pohjoismaista kirjallisuutta kovinkaan hyvin, minkä vuoksi minulla on ollut ilo ja kunnia suositella heille teoksia julkaistavaksi. Valtaosa kääntämistäni teoksista on sellaisia, joista olen itse innostunut ja joita olen sitten suositellut. Muutamia mainitakseni Sofi Oksanen, Johanna Sinisalo, Rosa Liksom, Juhani Aho ja Kjell Westö.


Toivekäännöksiäni:

Tänä vuonna käännän Mauri Kunnaksen Suomalaisen tonttukirjan, joka on Kunnaksen ensimmäinen kirja bulgarialaisilla kirjamarkkinoilla. Toivottavasti tontut saavat hyvän vastaanoton, sillä kääntäisin mielelläni lisää Kunnasta, kuten myös muuta suomalaista lastenkirjallisuutta.


Käännösten vastaanotto Bulgariassa:

Suomalainen kirjallisuus – ja nyt tarkoitan siis sekä suomenkielistä että suomenruotsalaista – on yhä aika eksoottinen ilmiö Bulgariassa, vaikka Kalevala, Seitsemän veljestä ja muumikirjat ovatkin olleet saatavilla.

Pohjoismaisia kirjoja pidetään toisinaan epätavanomaisina, outoina, tummasävyisinä ja yksinkertaisesti erilaisina, mikä ei tietenkään ole yllättävää sinänsä. On kuitenkin lukijoita, jotka ovat innostuneita Suomesta ja lukevat kaiken, minkä käsiinsä saavat. Scifin ja fantasian ystävät tuntevat monia suomalaisia kirjailijoita näiden englanninnosten kautta. Maine on auttanut esimerkiksi Leena Krohnin Tainaronia ja Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa bulgarialaisilla markkinoilla. Myös Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat on löytänyt yleisönsä, kiitos kirjan universaalin aiheen, kekseliäisyyden ja vetovoimaisen kerronnan.

Heli Laaksosen vierailu Bulgariassa teki hänestä suositun täällä, yleisö rakastui Laaksoseen ja hänen runoihinsa. Kjell Westön Där vi en gång gått on löytänyt paljon lukijoita, vähän kuin itsestään.


Viimeaikaisia töitä:

Tuorein ilmestynyt käännökseni on Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat ja pian ilmestyy Sofi Oksasen Stalinin lehmät.

 

Rositsa Tsvetanova on palkittu 2014 bulgarialaisella palkinnolla joka annetaan aina pohjoismaisen kirjallisuuden kääntäjälle. Valikoima käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta:

Rositsa Tsvetanova translations 1 Rositsa Tsvetanova translations 2 Rositsa Tsvetanova translations 3

 

Angela Plöger

Angela PlögerTieni kääntäjäksi:

Jo koulussa kielet (venäjä, englanti, latina) olivat lempiaineitani, ja oli selvä, että lähtisin yliopistoon opiskelemaan kieliä. Valitsin fenno-ugristiikan ja slavistiikan ja halusin valmistuttuani lähteä kirja-alalle. Se ei kuitenkaan onnistunut heti, sillä Berliinin Humboldt-yliopiston professori Wolfgang Steinitz taisi nähdä minussa tulevaa kielentutkijaa ja määräsi minut jatko-opiskelijaksi (DDR:ssä yliopistot olivat velvollisia välittämään loppututkinnon suorittaneille työpaikan). Näin ollen piti ensin kirjoittaa väitöskirja.

Olin kuitenkin jo opiskelijana tehnyt ensimmäiset käännökset ja todennut, että kääntäminen on juuri sitä, mitä haluaisin tehdä. Niinpä pääsin harjoittamaan unelma-ammattiani vasta kiertoteitä kuljettuani. Ensimmäinen suomalaisen romaanin käännökseni (Eeva Kilven Tamara) syntyi jo 1972 ja yhteistyönä Willi Plögerin kanssa, mutta seuraava romaani vasta 1997 (Leena Landerin Tulkoon myrsky). Tuossa välissä käänsin tieteellisiä tekstejä etenkin suomen ja venäjän kielestä.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Aika haastavaa suomen kielen kääntämisessä on esimerkiksi verbien suuri rikkaus. Niiden merkitystä voi hienosäätää monenlaisten päätteiden ja infiksien avulla. Monia tällä tavalla luoduista verbeistä ei löydy sanakirjoista eikä netistä. Kirjailija pystyy keksimään niitä aika vapaasti ja verbien merkitysvivahteet aukeavat ehkä äidinkieliselle, mutta eivät kääntäjälle. Joten se, että tuntee jonkun äidinkielenään suomea puhuvan, varsinkin sellaisen, jolla on mielenkiintoa äidinkieltään kohtaan ja ehkä jopa kielitieteellistä sivistystä, merkitsee kääntäjälle onnenpotkua.

Toinen haaste koskee sanastoa: suomen slangi kehittyy ja muuttuu nopeasti ja omaksuu uusia sanoja ja ilmaisuja muista kielistä.

Eräs suullisen kääntämisen eli tulkkaamisen vaikeus on suomen ja saksan kielen erilainen sanajärjestys: genetiivirakenteissa saksan kielessä ensi sijalla on nominatiivi (lauseen subjekti), jota seuraavat  joskus useammatkin genetiivit, suomessa päinvastoin genetiivit mainitaan ensiksi, ja vasta niiden jälkeen nominatiivissa oleva subjekti. Myös kirjallisissa teksteissä on hankalaa arvata, mihin mikäkin genetiivi kuuluu.


Toivekäännöksiäni:

Timo K. Mukan tärkeimmät romaanit sekä Heidi Köngäksen Dora Dora -romaani.


Käännösten vastaanotto Saksassa:

Kiitos yleisen dekkaribuumin, useampikin suomalainen dekkarikirjailija on nähdäkseni melko hyvin tunnettu päätellen palautteesta, esimerkiksi Leena Lehtolainen ja Matti Rönkä. Muun kaunokirjallisuuden taitaa olla vaikeampaa lyödä itsensä läpi Saksassa. Kirjailijoiden tunnettuusasteen mitta on tietysti heidän kirjojensa painosmäärä, ja näin mitattuna kääntämistäni kirjailijoista Risto Isomäki ja Sofi Oksanen ovat menestyneet hyvin Saksassa.


Viimeaikaisia töitäni:

Viimeksi ilmestyi Katja Ketun Yöperhonen (Feuerherz) ja nyt työn alla on Tommi Kinnusen Neljäntienristeys-romaani (työnimenä Vierwegekreuzung).

 

Angela Plöger palkittiin 2014 Suomen valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla ja WSOY:n kirjallisuussäätiön palkinnolla. Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin hän sai 2016. Valikoima Angela Plögerin käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannasta:

Angela Plöger translations 1 Angela Plöger translations 2 Angela Plöger translations 3 Angela Plöger translations 4

SKS hakee FILIin tiedottajaa ajalle 28.8.–31.12.2017

Tiedottaja vastaa FILIn viestinnän suunnittelusta, koordinoinnista, materiaalien ja sisältöjen tuottamisesta sekä mediasuhteista.

Odotamme sinulta kokemusta viestintätehtävistä, korkeakoulututkintoa, hyvää kynää ja tarkkaa silmää niin kielen kuin visuaalisuudenkin suhteen. Tehtävän hoitaminen edellyttää erinomaista suomen, englannin ja ruotsin kielen taitoa ja kykyä työskennellä näillä kielillä. Kirja-alan tuntemus katsotaan eduksi.

Tiedottajan tehtäviin kuuluu mm. vastuu sähköisistä viestintäkanavista (verkkosivut, uutiskirje, sosiaalinen media), painettujen materiaalien tuottaminen sekä FILIn yhteisiin hankkeisiin osallistuminen.

FILI – Kirjallisuuden vientikeskus edistää Suomen kirjallisuusvientiä toimimalla ammattilaiskontaktien välittäjänä ja Suomen kirjallisuuden kääntäjien kotipesänä. FILI jakaa vuosittain kolmella hakukierroksella tukia n. 700 000 euroa, järjestää ulkomaisia asiantuntijavierailuja Suomeen ja osallistuu ulkomaisille ammattilaismessuille.

Tehtävän määräaikaisuuden perusteena on toimivapaan sijaisuus.

Lisätietoja tehtävistä antavat johtaja Tiia Strandén (p. 040 5820 975) 24.5. klo 10.30–11.30 ja 2.6. klo 10.30–11.30 ja tiedottaja Silja Hakulinen (p. 040 5347 526) 29.5. klo 11–12 ja 30.5. klo 14–15.

Lähetä hakemuksesi liitteineen ja palkkatoiveineen 6.6. mennessä osoitteeseen:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura, joka toimii muistiorganisaationa, tutkimuslaitoksena ja kulttuurijärjestönä. Sen osastot ovat arkisto, kirjasto, tutkimusosasto, kustantamo ja FILI – Kirjallisuuden vientikeskus. Seuraan kuuluu runsaat 3 000 jäsentä. SKS:n palveluksessa työskentelee noin 80 henkilöä.