Tieni kääntäjäksi:
Minusta piti tulla ranskalainen. Ranska on mielestäni maailman kaunein kieli, joten halusin sinne missä sitä puhutaan. Niinpä tilasin lukiossa Youth For Understanding -järjestön paperit kotiin, täytin hakemuslomakkeet ja lähetin ne takaisin varmana siitä, että pääsisin Ranskaan vaihto-oppilaaksi.
Hassua kyllä, piti valita kaksi muutakin maata siltä varalta, että ykkösvaihtoehdosta ei löytyisi tarpeeksi isäntäperheitä. Mutta olin varma, että Ranskasta löytyisi, joten en ajatellut asiaa sen enempää. Katsoin kohdemaiden listaa, näin sellaisen kuin ”Finland”, ja kirjoitin sen lomakkeeseen. En tiennyt Suomesta muuta kuin pääkaupungin Helsingin ja sen, että Helsingin kaduilla oli jääkarhuja. Muusta en välittänytkään. Minähän olin lähdössä Ranskaan.
Sitten sain YFU:lta kirjeen, että minut oli kutsuttu vaihto-oppilaaksi Suomeen. Olin tyrmistynyt. Kauhistunut. Yritin vaihtaa vielä, sekä maata että järjestöä. Mutta oli liian myöhäistä. Vaihtoehtoja oli enää kaksi: jäädä Hollantiin tai lähteä jääkarhujen ja ties minkä muun luo. Jääkarhuista saisi ainakin hyviä valokuvia, joten sinne sitten.
Tämä tapahtui 1987. Nyt 30 vuotta myöhemmin voin todeta, että tänä aikana Suomesta on tullut elämäni tärkein kiinnekohta. Sain jämsäläisestä isäntäperheestäni elinikäisiä ystäviä. Löysin suomen kielestä uuden rakkauden. Löysin sittemmin Turun ylioppilaskylästä aviomieheni (tosin saksalaisen sellaisen). Ja löysin Suomen kirjallisuuden, josta minulle on kehittynyt kokonainen kääntäjänura.
Kääntäjäksi päädyin myös vahingossa. Groningenin yliopiston silloinen opettajani Marja-Leena Hellings etsi jotakuta auttamaan häntä Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rakkauden nälkä -kirjan kääntämisessä. Tekstiä oli liian paljon ja aikaa liian vähän yhdelle hengelle. Hän piti minua lupaavana ja pyysi minua mukaan projektiin. Siitä se lähti. Seuraavaksi minulle tarjottiin Arto Paasilinnan Ulvovaa mylläriä. Paasilinnaa seurasi Leena Lehtolainen ja toinen Joensuu ja paljon, paljon lisää Paasilinnoja (onko olemassa kääntäjiä, joiden ura ei olisi lähtenyt käyntiin Paasilinnasta?!). Ensimmäisten käännösvuosien aikana nämä työllistivät minua eniten ja varsinkin Joensuusta kehittyi yksi suosikkini.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Paljon on käännetty, paljon vielä kääntämättä. Haastavinta ja samalla hauskinta työssäni on yrittää luoda hollanninnokseen alkuteoksen tunnelmaa. Joskus se sujuu kuin itsestään, joskus se tuntuu melkein mahdottomalta. Jälkimmäisestä tulee mieleen Katja Ketun Kätilö: oli vaikeaa luoda sellaista luonnonläheisen tuntuista ihmistä käännökseen, ja edelleenkin tuntuu siltä, että hollantilainen kätilö on alkuperäistä hiukan hienompi, sivistyneempi. Ehkä se johtuu murteen puutteesta käännöksessä. Suomalaisen murteen siirtäminen hollantiin on minusta ylipäänsä vaikeimpia haasteita, koska lukijoilla on eri maissa eri käsityksiä murteista ja murteiden puhujista.
Suomalainen kirjallisuus Hollannissa:
Hollanti on alkanut kiinnostua laajemminkin suomalaisesta kirjallisuudesta. Eletään nyt vuotta 2017 ja olen kääntämässä jo 37. tai 38. kirjaani suomesta, enkä edes ole ainoa Suomen kirjallisuuden hollannintaja. Sanoisin, että Suomen kirjallisuus on löytänyt hienosti tiensä hollantilaisten kirjahyllyihin – FILInkin ansiosta. Palkintoja ja longlist ja shortlist-ehdokkuuksia on tullut suomalaisille kirjailijoille useampia.
Toivon hartaasti, että hollantilaisten kiinnostus suomalaiseen kirjallisuuteen kasvaa entisestään, ja että saan kääntää vielä monta hyvää, hauskaa ja hienoa kirjaa. Minua pyydetään usein kirjoittamaan lausuntoja kirjoista ja sitä kautta saan tutustua eri kirjoihin. Yksi tällaisista oli viime vuonna Jari Tervon Matriarkka, jonka kääntäisin erittäin mielelläni. Se on hurja, hullu, vauhdikas ja kuohuttava ja haasteita on kielen kannalta vaikka kuinka paljon, mutta juuri se tekee kääntäjän työstä niin mielenkiintoista ja ihanaa. Laitan varmuuden vuoksi pamit, pullot ja suitsukkeet valmiiksi. Ehkä pakkopaidankin.
Annemarie Raas kääntää parhaillaan Tuutikki Tolosen Mörkövahtia, minkä jälkeen vuorossa ovat Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma ja Mörkövahdin toinen osa.
Annemarie Raasin käännös Siri Kolun Me Rosvolat -kirjasta sai vuonna 2012 ”Zilveren Griffel”
-palkinnon, joka on merkittävin hollanniksi käännetylle lastenkirjalle myönnetävä palkinto. Rosa Liksomin Hytti no:6 valittiin 2013 hollantilaisen Europese Literatuurprijs -palkinnon viiden parhaan teoksen joukkoon.
Annemarie Raasin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.
