Tieni kääntäjäksi:
Minusta tuli kääntäjä, koska halusin tehdä työtä kirjallisuuden parissa enkä uskaltanut ryhtyä kirjailijaksi. (Kykenin korjaamaan asian vasta 40-vuotiaana, kun ryhdyin myös kirjailijaksi.)
Kääntäjä suomesta minusta tuli, koska tein ensimmäiset kokeilut kääntämisen parissa kääntämällä suomenkielisiä runoja, ja sain siitä rohkaisevaa palautetta.
Sitä paitsi huomasin, että monessa suomesta saksaksi käännetyissä teoksissa oli puutteita. Ei välttämättä virheitä, mutta omituinen sävy, joka ei vakuuttanut minua.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Haastavinta suomesta kääntämisessä on, että suomen kieli on niin kaukana saksan kielestä, että kääntäjän täytyy tehdä isoja askeleita eikä voi nojata mitenkään lähtökieleen. Hänen täytyy mennä syvään suomalaiseen tekstiin ja sitten lähteä siitä kokonaan pois. Saksannoksessa ei saa enää olla jälkeäkään siitä, millainen suomen kieli on.
Toivekäännöksiäni:
Haluaisin joskus kääntää kokoelmallisen Kai Niemisen runoja, koska ne tekevät hyvää. Niiden kääntäminen on kuin söisi vitamiineja ja rauhoittavia samaan aikaan.
Käännösten vastaanotto Saksassa:
Suomalaisen kirjallisuuden asema Saksassa on toisaalta erittäin hyvä, koska sitä on kuitenkin käännetty aika paljon viime vuosina. Toisaalta asemassa on toivomisen varaa, koska suomalaiset kirjailijat eivät ole vielä yleisesti tuttuja, eivät edes kriitikoille. Ja edelleen on niin, että saksalaiset kustantajat harvoin satsaavat suomalaiseen kirjailijaan. Aina on tärkeämpiä kirjoja, saksalaisia tai amerikkalaisia.
Sain heti alussa murskakritiikkejä ihmisiltä, jotka asuvat Suomessa. Kun taas kustantajilta ja kriitikoilta ei tullut kuin hyvää palautetta.
Joskus kävi niin, että saksannos sai jopa palkinnon, ja kuitenkin löytyi joku suomalainen henkilö, joka oli löytävinään virheitä. Sen kanssa pitää osata elää. Ihan sama, kehutaanko vai haukutaanko, kun voi olla oman käännösratkaisun takana.
Palkinnot: niitä ei ole paljon eikä mainitsemisen arvoisia. Paitsi ehkä ensimmäinen: Münchenin kaupungin käännöspalkinto jonka sain jo 1997 Mirkka Rekolan runojen kääntämisestä. Se oli tärkeä, koska se antoi ymmärtää, että pystyn kääntämään runojakin vakuuttavasti.
Ja tietenkin olin kiitollinen kuin sain 2001 Suomen valtion kääntäjäpalkinnon. Mutta siitä on aikaa…
Työn alla nyt:
Viimeksi ilmestyneet: Petri Tammisen Meriromaani ja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Tällä hetkellä en käännä koska kirjoitan omaa uutta romaania. Ensi vuonna käännän sitten – inschallah – Volter Kilven Alastalon salissa.
Stefan Mosterin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.
