Tieni kääntäjäksi:
Aloin opiskella turkin kieltä ja kirjallisuutta Marmaran yliopistossa Istanbulissa, jotta minusta tulisi turkin kielen opettaja. Yliopistossa oli suomalainen opettaja, Esko Naskali, joka opetti meille persian kieltä. Kysyin häneltä, miksi opetatte persiaa ettekä suomea. Ja hän sanoi, että Turkissa ei opeteta suomen kieltä ja kirjallisuutta yliopistossa, ja myös Turkki tarvitsee suomi-turkki-kääntäjiä.
Samana vuonna luin Grigory Petrovin kirjan Valkoliljojen maa, joka kertoo Suomesta. Kirja, opettajan sanat ja Suomen koulujärjestelmä tekivät minuun vaikutuksen, ja halusin oppia suomea ja tulla suomi-turkki-kääntäjäksi: olla silta kahden eri kulttuurin välillä, jotta turkkilaiset oppisivat tuntemaan enemmän Suomen kirjallisuutta. Aloitin suomen opiskelun Istanbulissa Esko Naskalin johdolla vuonna 2008, ja sen jälkeen menin Helsingin Kesäyliopistoon, Itä-Suomen yliopistoon ja Tallinnan yliopistoon oppimaan suomen kieltä, kultuuria ja kirjallisuutta. Kandidaatin jälkeen aloin opiskella jatko-opiskelijana ja kirjoitin gradun, joka aihe on ”suomen ja turkin kielen/ kirjallisuuden opetuksen vertailu lukiossa”.
Osallistuin FILI:n kääntäjäseminariin vuonna 2017. FILI on tukenut tietäni kääntäjäksi ja vuonna 2018 tulin valituksi kääntäjäresidenssiin Villa Saliniin Helsinkiin, joka oli ainutlaatuinen kokemus minulle.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Aluksi haastavinta oli se, että ei ole suomi-turkki-suomi-suursanakirjaa. Käytänkin suomi-suomi-, suomi -englanti-, englanti-englanti- ja englanti-turkki-sanakirjoja. Se vie joskus liian kauan aikaa. Toiseksi haastavinta on se, että huumorintaju on erilainen. Myös slangi, murteet, sanonnat, kiro- ja huudahdussanat ovat vaikeita toisinaan. Hauskinta on se, että voi leikkiä sanoilla ja käyttää aivoja. Opin aina jatkuvasti jotain uutta.
Toivekäännöksiäni:
En voi nimetä ainoastaan yhtä kirjaa, olen kaikkiruokainen. Mutta olen kääntänyt runoja, tietokirjallisuutta ja nyt kaunokirjallisuutta. Ja haluaisin kääntää lastenkirjoja myös.
Suomalainen kirjallisuus Turkissa:
Siihen suhtaudutaan suurella mielenkiinnolla. Tosi suoraan suomesta on käännetty vähän. Tietenkin Kalevala tunnetaan. Kun Suomen koulutusjärjestelmän menestys tuli tunnetuksi, niin mielenkiinto Suomen kultturia ja kirjallisuutta kohtaan kasvoi.
Käännöksiäni:
Juice Leskisen Runoja on ilmestynyt Lehden kirjallisuusliitessä vuonna 2010. Rakel Liehun, Claes Andersson, Lauri Otonkosken, Kai Niemisen Runoja on julkaistu vuonna 2014. Eero Ojasen artikkeli ”Valkoliljojen maa ja Suomi” on ilmestynyt ja lisätty Grigori Petrovin kirjaan turkiksi. Ari Turusen Ettekö te tiedä kuka minä olen: Ylimielisyyden historia on julkaisuvalmis. Työn alla on Riikka Pulkkisen Totta.
Özge Acıoğlu oli yksi FILIn residenssikääntäjistä vuonna 2018. Acıoğlun käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.
