Tieni kääntäjäksi:

Lukeminen, kirjoittaminen, kääntäminen ja kieli ylipäätään ovat olleet erityisiä mielenkiinnon kohteita minulle lapsuudesta asti, ja lukiovuosista lähtien olen pitänyt kääntämisen harrastamisesta.

Tavallaan olen aina tiennyt, että tahtoisin työskennellä kielen ja kirjojen parissa. Siihen on kuitenkin monta mahdollista reittiä. Lukiossa keskityin kieliin, kirjallisuuteen ja kielitieteeseen liittyviin kursseihin, ja yliopistolla opiskelin aluksi kirjallisuustiedettä. Ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen lähdin vuodeksi vaihtoon Kööpenhaminaan. Sen loppua lähestyessä aloin miettiä sivuainetta, ja kieliin liittyvät aineet kiinnostivat eniten. Olin selailemassa Islannin yliopiston oppiainerekisteriä, ja mielessäni oli katsoa ranskan (islanniksi “franskan”) sivua, kun huomasin F:n kohdalla lukevan myös “finnska”. En ollut siihen asti edes tiennyt yliopistollani olevan suomen kielen laitosta (eikä sitä valitettavasti enää ole; opiskelijoita oli niin vähän, että laitos suljettiin pari vuotta kandidaatiksi valmistumiseni jälkeen).

En ollut tuolloin käynyt Suomessa enkä tiennyt maasta erikoisen paljon, mutta kuitenkin sen verran, että kieli olisi todella erilainen muista minulle tutuista kielistä. Päätin siis ottaa suomen kielen alkeiskurssit vaihtovuoden jälkeen.

Viihdyin hyvin suomen kielen parissa, kävin opintojen aikana kesäkursseilla Suomessa, ja suomesta tuli lopuksi pääaineeni kandidaattivaiheessa. Sen jälkeen, syksyllä 2009, muutin Suomeen opiskelemaan Turun yliopiston Suomen ja sen sukukielten maisteriohjelmassa, jonka kohderyhmä on suomi toisena kielenä -aineesta kandidaatiksi valmistuneet.

Islannin yliopistolla olin suorittanut muutaman käännöstieteeseen liittyvän kurssin, ja maisteriopintojen ohella jatkoin kääntämisen harrastamista. Muutettuani takaisin Islantiin syksyllä 2013 neljän mukavan Turku-vuoden jälkeen sain mahdollisuuden kääntää Salla Simukan kirjoittaman nuorisokirjan eräälle islantilaiselle kustantamolle. Ilmestyneitä kirjallisuuskäännöksiä suomen kielestä on tähän mennessä neljä, mm. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys.

Islannin kielen kielialue on todella pieni, sen puhujista todella harva osaa suomen kieltä, ja vielä harvempi harrastaa sen lisäksi kääntämistä tai työskentelee käännösalalla. Tämä tarkoittaa, että moneen yleisempään kieliyhdistelmään verrattuna on suhteellisen helppoa saada mahdollisuus todistaa itsensä päteväksi kääntäjäksi suomesta islanniksi. Siinä mielessä koulutukseni onkin osoittautunut hyödylliseksi työmarkkinoillakin, vaikka en olisi välttämättä aina uskonut niin. Viime kolme vuoden aikana olen voinut elättää itseni kääntäjänä (sekä kirjallisuuden että muiden tekstien) ja oikolukijana. Huomattavassa osassa töistäni on suomen kieli lähdekielenä, ja käännöksistäni suomen kielestä on koitunut hyödyllisiä ja hauskoja projekteja muistakin lähdekielistä.

Tavallaan olen siis päässyt tekemään unelmatyötäni suomen kielen ansiosta.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Suomen kielen rakenne eroaa suuresti islannin kielen rakenteesta, mikä saattaa olla haastavaa kun jokainen lause pitää yleensä muodostaa täysin uudestaan. Tässä on kuitenkin mielestäni hyötynä se, että kääntäjä epätodennäköisemmin astuu siihen “sudenkuoppaan”, että kääntäisi sanasta sanaan, minkä lopputulos voi helposti olla epäluonnollinen teksti josta huomaa, että on käännetty toisesta kielestä. Ns. vääriä ystäviä, samalta näyttäviä sanoja ja ilmaisuja, joiden merkitys on kuitenkin erilainen, ei myöskään oikein löydy islannin ja suomen välistä.

Kääntämisessä on mielestäni hauskaa, että koko ajan oppii enemmän lähdekielestä sekä omasta äidinkielestään – varsinkin kirjallisuutta kääntäessä, kun siinä esiintyvä kielenkäyttö on yleensä luovempaa ja tavallaan aavistamattomampaa kuin esim. informatiivisissä teksteissä.

Toivekäännöksiä:

Tähän asti olen kääntänyt kaunokirjallisuutta ja nuorisokirjoja. Olisi hauskaa kääntää joskus muidenkin genrejen teoksia, esimerkiksi vaikka dekkareita. On myös paljon hyviä kääntämättömiä suomalaisen kaunokirjallisuuden teoksia, tykkään esimerkiksi Sofi Oksasen Baby Jane -romaanista ja Vilja-Tuulia Huotarisen ja Laura Lindstedtin teoksista. Toivottavasti saan myös jossain vaiheessa kääntää Lopottia, Kinnusen Neljäntienristeyksen itsenäistä jatko-osaa.

Islannin markkinoiden pienuus kuitenkin asettaa tiettyjä haasteita käännetyn kirjallisuuden julkaistamiselle, kun taloudelliset näkökulmat ja arvioitu menestyminen markkinoilla ohjaa sitä, mitä julkaistaan.

Suomalainen kirjallisuus Islannissa:

Olen saanut hyvää palautetta kaikista kirjakäännöksistäni, varsinkin Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä. Pari vuotta sitten käännökseni Salla Simukan Valkea kuin lumi -nuorisoromaanista oli ehdolla Reykjavíkin kaupungin lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi käännettyjen teosten kategoriassa.

Viimeksi ilmestynyt:

Tänä syksynä on ilmestynyt kaksi tekemääni käännöstä kirjoista Kutsu ja Lähtölaskenta, jotka ovat Timo Parvelan, norjalaisen Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäsen Kepler62-nimisen kuusiosaisen nuorisosarjan kaksi ensimmäistä osaa. Kolmas ja neljäs osa ovat parhaillaan työn alla. Joka toinen kirja (osat 2, 4 ja 6) käännetään tosiaan norjasta ja loput suomen kielestä, kun kyseessä on suomalais-norjalainen yhteistyöhanke – Parvela ja Sortland ovat kirjoittaneet Pitkäsen kuvittamat kirjat vuorotellen. Sarjan kuudes ja viimeinen osa, Salaisuus, on ilmestynyt Norjassa ja Suomessa tänä syksynä.

Erla E. Völudóttirin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.