Julija Potrč, kuva: Andrej Hočevar

Tieni kääntäjäksi:

Ljubljanan yliopistossa luin englantia ja yleistä kirjallisuustiedettä; Sloveniassa ei ole mahdollista opiskella suomea yliopistotasolla. Pohjoismaiset kielet kiinnostivat jo lukiossa ja mietin pitkään kumpaa opiskelisin: norjaa vai suomea. Valitsin suomen koska se on mielestäni erikoisempi kieli, mutta ehkä opiskelen vielä joskus norjaakin.

Ryhdyin heti yliopiston jälkeen englannin kielen kääntäjäksi ja samaan aikaan opiskelin suomea omaksi huvikseni kielikouluissa, itse ja lopulta Helsingin kesäyliopistossa. Aina kun suoritin tietyn tason, ajattelin että nyt olisi turha lopettaa, kun olen kerran opiskellut jo niin pitkälle.

Niinpä osasin kieltä lopulta tarpeeksi kääntääkseni. Ensin käänsin Petri Tammisen novelleja Literatura-kirjallisuuslehteen. Kustannustoimittaja innostui niistä ja ehdotti että kääntäisin kokonaisen kokoelman – se oli Tammisen Piiloutujan maa, josta sain myöhemmin kääntäjäpalkinnonkin.

Alussa kaverit ihmettelivät miksi juuri suomi ja mitä teen sillä, he kyselivät mitä hyötyä siitä on. Nyt kun olen kääntänyt yli 20 kirjaa suomesta, kaikki sanovat että se oli nerokas päätös. Siitä en tiedä, mutta on kivaa kun harrastuksesta tulee ammatti. Töitä Suomen kirjallisuuden kääntäjänä minulle on riittänyt (meitä on yhteensä kaksi/kolme). Sitä paitsi käännän edelleenkin englannista ja virostakin olen kääntänyt yhden lastenkirjan.


Kääntämisen ilot ja haasteet:

En usko että kääntäminen suomen kielestä olisi olennaisesti haastavampaa kuin muista kielistä, esimerkiksi englannista – kunhan osaa lähdekieliä yhtä hyvin. Tärkeintä on, että kääntäjä hallitsee oman äidinkielensä. Jos kääntämisen lopputulos toimii yhtä hyvin kuin alkuperäinen teos, sitten käännös on onnistunut.

Minusta kivointa on keksiä erilaisia sanaleikkejä ja muita vitsejä, esimerkiksi Tatu ja Patu -sarjassa niitä on paljon. Ylipäätään lastenkirjallisuutta on ollut ilo kääntää, vaikka en alussa erityisesti harkinnut sitä alaa, mutta ehdotuksia tuli ja tulee edelleen slovenialaisilta kustantajilta.

Kun aloitin urani kääntäjänä, kustannustoimittajat tiesivät hyvin vähän suomalaisesta kirjallisuudesta, mutta nyt agenttien ja kirjamessujen kautta tulee ajankohtaista tietoa koko ajan. Pari kertaa on käynyt jopa niin, että slovenialaisilta kustantajilta tulee ehdotuksia kirjoista, joista en ole itse vielä kuullutkaan!


Toivekäännöksiäni:

Kun aloitin kääntämään suomesta noin kymmenen vuotta sitten, suomalainen kirjallisuus oli vielä melko tuntematonta Sloveniassa. Meillä on ollut Kalevalan, Tuntemattoman sotilaan ja Arto Paasilinnan käännöksiä (kaikki Jelka Ovaskan kääntämiä), mutta nykykirjailijat olivat melko tuntemattomia. Näin minulle avautui mahdollisuus esitellä suomalaisia kirjailijoita omassa maassani. Olen ehdottanut Kari Hotakaisen, Petri Tammisen, Leena Krohnin ym. teoksia täkäläisille kustantajille ja myöhemmin myös kääntänyt niitä. Kaikki ehdottamani kirjat ovat varmasti minun lempikäännöksiäni.

Onneksi riittää hyviä suomalaisia kirjoja joita haluaisin kääntää, mieleen tulevat ainakin Pajtim Statovcin romaani Kissani Jugoslavia ja Tommi Kinnusen romaani Lopotti. On myös kiva kääntää uusia teoksia kirjailijoilta, joiden kirjoja olen jo aikaisemmin kääntänyt.


Käännösten vastaanotto Sloveniassa:

Suomalainen kirjallisuus ehdottomasti kiinnostaa Sloveniassa. Arto Paasilinnan romaanit ovat tosi suosittuja – niitä on olemassa sloveenin kielellä jo yksitoista ja uusia tulee varmasti, koska edelliset ovat aina loppuunmyytyjä. Sofi Oksaselta on käännetty Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat, joka sai paljon huomiota, kun kirjailija kävi Fabula-festivaalilla tänä vuonna. Muut kirjailijat kuten esim. Kari Hotakainen, Tommi Kinnunen ja Rosa Liksom ovat myös saaneet hyvin huomiota.

On hienoa että myös suomalaista lastenkirjallisuutta käännetään paljon, koska se on hauskaa ja laadukasta. Viime vuosina on ilmestynyt viisi Tatu ja Patu -kirjaa (sloveeniksi Tine in Bine), Timo Parvelan Ella-sarjaa, Tuutikki Tolosen Mörkövahti ja Mörköreitti -kirjat, Siri Kolun Me Rosvolat, kaksi Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä -kirjaa jne.

Veikkaan että Sloveniassa yleinen kuva suomalaisista on tullut Kaurismäen elokuvista ja Paasilinnan romaaneista: hiljaisia, hieman kummallisia ihmisiä joiden on vaikea sopeutua yhteiskuntaan. Meille nämä hahmot ovat eksoottisia ja hauskoja, joten tällaisena pidetään myös suomalaista kirjallisuutta. Nyt kun käännetään yhä erilaisia kirjailijoita, jotka käsittelevät eri aiheita, perinteinen mielikuva suomalaisista varmaan pikkuhiljaa muuttuu ja laajenee.


Työn alla juuri nyt:

Sain alkuvuodesta käännettyä Kristian Smedsin näytelmän Jääkuvia sekä Pipsa Longan näytelmän Lauluja harmaan meren laidalta. Molemmat on valittu Borštnik-teatterifestivaalille, joka pidetään syksyllä Sloveniassa (Suomi on siellä tänä vuonna teemamaana).

Julija Potrč sai 2010 Radojka Vrančič -palkinnon Petri Tammisen Piiloutujan maa -novellikokoelman käännöksesta. Palkinto jaetaan vuosittain parhaalle nuorelle kirjallisuudenkääntäjälle .

Julija Potrčin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.