Tieni kääntäjäksi:

Olen elänyt lapsesta lähtien kirjojen ja kirjoittamisen parissa. Asuimme pienellä kyläkoululla Kuusamon korvessa ja yksi lempipaikkojani oli koulun kirjasto. Vanhempani eivät olleet kosmopoliitteja eikä meillä ollut rahaa tehdä ulkomaanmatkoja, mutta liikkumisen vapaus iskostui minuun silti varhain. Halusin aina oppia ranskaa, mutta en tiedä miksi. Koulussakaan en koskaan valinnut ranskaa, vaan luin kaikkia mahdollisia muita kieliä. Opiskelin sitä vasta yliopistossa. En ollut ”hulluna” ranskalaiseen kulttuuriin tai keittiöön, mutta silti aina kun lähdin reissuun, suuntana oli Ranska. Ranska. Ranska.

Vasta nyt kun ensimmäisestä matkasta tulee 40 vuotta ja olen asunut Ranskassa 16 vuotta, tajuan syyn Ranska-rakkauteeni: ranskalaiset itse. Olen varmasti ollut entisessä elämässäni ranskalainen.

Olen ”suuri rikollinen” kirjallisen kääntämisen alalla, sillä käännän hyvin paljon ranskaan päin, vaikka se ei ole äidinkieleni enkä ole edes ns. kaksikielinen. Minulla on erinomainen kielenkorjaaja, ranskalainen kollega, jonka kanssa hion käännösteni lopullisen asun.

Kaikki alkoi siitä kun muutin Ranskaan. Olin ollut Kemin sarjakuvafestivaalilla ranskalaisten vieraiden tulkkina 80-luvun lopusta lähtien ja kun suomalaiset sarjakuvantekijät saivat kuulla minun asuvan sarjakuvan pyhässä maassa, he alkoivat pyydellä: ”Etkö voisi myydä meidän kirjojamme sinne?” Ja minä aloin myydä heidän kirjojaan ”sinne”.

Ranskassa on viimeisten 16 vuoden aikana julkaistu kohta yhdeksänkymmentä suomalaista sarjakuvateosta ja olen ranskantanut niistä yli puolet ja myynyt suunnilleen yhtä monen oikeudet. Ilman FILIn käännöstukea läheskään kaikkia niitä ei olisi voitu julkaista.

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Suomesta ranskaan kääntämisessä ei ole mitään muuta kuin haasteita! Siihen päälle vielä sarjakuvakääntämisen ominaishaasteet, niin kylmä hiki siinä tulee monta kertaa, ennen kuin yksi muka ”vaivaiset” 10 000–20 000 merkkiä sisältävä käännös on valmis.

Sarjakuvakääntämisen haasteista suurimmat ovat rajallinen tila (kuplat), dialogi (jonka pitää toimia ”just eikä melkein”), kuvakerronnan huomioon ottaminen (ei saa toistaa samoja asioita mitä kuva jo kertoo, ja kuva vaikuttaa muun muassa metaforien ja sanaleikkien kääntämiseen: jos kuvassa on possu niin ei voi sanoa että ”lehmät lentävät”) sekä onomatopoeettiset ilmaukset (on uskomatonta, miten eri tavalla eri kielet ”kuulevat” eri äänet! Äänitehosteiden ja onomatopoeettisten ilmausten kääntäminen on hirveän vaikeaa!).

Suomen ja ranskan välisen kääntämisen vaikeuksia on ehkä noin miljoona. Jos suomalaisen puhetyylin (sarjakuvan dialogissa) kääntää ranskaksi sellaisenaan, se antaa todella tylyn vaikutelman. On pakko lisätä liitossanoja, puhuttelusanoja, silloin tällöin puhuteltavan etunimen, vaikka sitä ei koskaan käytetä suomessa. Yllättävän usein on vaihdettava asioiden esittämisjärjestystä.

Ranska on huomattavasti jäykempää kuin suomi eli ranskaksi kirjoittava ei itse voi ”luoda” uudissanoja ja kuvailevia ilmauksia yhtä vapaasti kuin suomessa. Ranska on abstraktista, suomi konkreettista. Ranska loogista, suomi kuvailevaa. Ranskassa on monipuolisempia, vaativampia ja lukuisampia tyylin tasoja kuin suomessa. Suomen sallimat ellipsit eksyttävät ranskalaisen lukijan välittömästi – siinä missä suomalainen lukija tajuaa kaiken, mitä ei-sanottu sisältää, ranskalaisen lukijan konseptit menevät aivan sekaisin vaikka konteksti olisi sama ja ”ilmiselvä”.

Summa summarum: suomesta ranskaan kääntäminen on aivan murhaa. (”Tätä kieltä ei opi ”#%&€)%/&)))( ikinä!”) Ja ah niin ihanaa! (”Tämä samaan aikaan täsmällinen ja elegantti kieli ei ikinä lakkaa sykähdyttämästä!”)

Toivekäännöksiäni:

Ranskaan päin haluaisin kääntää minulle rakkaita lastenkirjojen klassikoita: Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin tarinat, Jukka Parkkisen Korppi-tarinat, Yrjö Kokon Pessin ja Illusian, Oiva Paloheimon Tirlittanin

Haluaisin kääntää runoja ja klassikoita muutenkin. Olen kääntänyt paljon elokuvia, mutta näytelmiä olisi ihana kääntää yhteistyössä jonkun teatterin kanssa.

Käännösten vastaanotto:

Jos kirjasta pidetään, se on minulle kääntäjänä tärkeintä. Suomalaisella sarjakuvalla on Ranskassa oma pieni yleisönsä, joka odottaa kiinnostuneena mitä Aapo Rapi, Ville Ranta, Matti Hagelberg, Marko Turunen, Kati Kovács ja monet monet muut seuraavaksi julkaisevat.

Aapo Rapin, Ville Rannan ja Marko Turusen kirjat ovat olleet 2000-luvulla mukana Angoulêmen sarjakuvafestivaalin (sarjakuvan ”Cannes”) virallisessa kilpailussa kilvoittelemassa parhaan teoksen palkinnosta.

Viimeaikaisia töitä:

Lähetin juuri Jarno Latva-Nikkolan Ukkometsola-sarjakuvaromaanin kustantajalle ja seuraavaksi aloitan Petteri Tikkasen Eero-sarjan (neljä albumia) sekä Hanneriina Moisseisen Kannas-sarjakuvaromaanin. Kaikki omassa sarjassaan kertakaikkisen fantastisia teoksia.

Kirsi Kinnusen käännöksiä voi hakea käännöstietokannasta.