Tieni kääntäjäksi:
Suomi on ollut minulle tärkeä siitä lähtien, kun pienenä kirjoitin kirjeen joulupukille Korvatunturille. Opiskeluaikana Japanissa ja Turun yliopistolla tutustuin suomen kielen ihmeellisen kauniiseen soinnillisuuteen: yksikään sana ei jää yksin, vaan se on aina suhteessa ja yhteydessä muihin, vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Kun opiskelin Suomen kirjallisuuden maisteriksi Tampereen yliopistossa, huomasin ilokseni suomen kielessä olevan analogian omaan olemisen tapaani. Lukiessani suomalaisia kirjoja tunnistin tämän yhtäläisyyden. Suomalaisissa teoksissa päähenkilö ei välttämättä ole yksi, vaan monta. Läheiseltä tuntui myös se, että maailmassa ei ole vain yhtä absoluuttista keskipistettä. Muumipeikon ystävä Tuutikki totesi Taikatalvessa: ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” Leena Krohnin Mehiläispaviljongissa kertoja sanoi: ”Minä olen me.” Kaikilla on oikeus erilaisuuteen, mutta jaamme silti saman maailman. Tämän halusin tehdä näkyväksi ja siksi minusta tuli kääntäjä. Suomen kirjallisuuden kääntäminen tuottaa minulle iloa. Kääntäminen on kiinteä osa elämääni.
Toive- tai lempikäännöksiäni:
Melkein kaikki teokset, jotka olen kääntänyt japaniksi, olen itse valinnut ja esitellyt japanilaiselle kustantajalle. Tämän vuoksi pidänkin niitä kaikkia tärkeinä. Haluaisin myös jatkossa kääntää kirjoja, joita luetaan vielä monen vuoden kuluttua.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Kääntämisessä haastavimmalta tuntuu se, että käännös saattaa jäädä paljolti tulkintojen varaan, koska kirjailija ja kääntäjä liikuttuvat eri asioista, eri tavoin. Se perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen. Ajattelenkin, että kielioppivirheitä on mahdollista välttää käytännön toimilla, mutta vain rakkaus käännettävään teokseen auttaa välittämään lukijoille kirjailijan sanoman. Sen avulla voi välttää varsinaiset tulkintavirheet. Olisi hienoa onnistua tässä!
Kääntäminen on hidasta ja epäkäytännöllistä, mutta siinä oppii syventymään ja imeytymään asian ytimeen. Prosessi muistuttaa maalausten jäljentämistä. Se ei tarkoita pelkkää jäljentämistä, vaan myös oman ilmaisutavan löytämistä. Olen kiitollinen siitä, että kääntämällä oma tietämykseni ja maailmani laajenevat. Tämän prosessin ansiosta valmistui myös oma kuvakirjani.
Suomalainen kirjallisuus Japanissa?
Ensimmäiset Suomen kirjallisuuden käännökseni olivat Leena Krohnin Tainaron ja Umbra, jotka ilmestyivät vuonna 2002 FILIn tuen ansiosta. Tuolloin suomalaisesta kirjallisuudesta tiedettiin Japanissa vain vähän: lähinnä Muumit olivat saaneet äänensä kuuluviin. Esittelin suomalaisia kirjoja kustantajille, mutta heitä oli vaikea saada vakuutettua siitä, että tärkeitä ja ajatuksia herättäviä teoksia on Muumien ohella muitakin. Onneksi kustantajat kuitenkin ottivat ehdotuksia vastaan, huomattavasti kokeilunhaluisemmin kuin nykypäivänä.
Lukijakunta Japanissa on pieni, mutta ei olematon. Uskon, että suomalaista kirjallisuutta tunnetaan koko ajan paremmin.
Hiroko Suenobu kääntää paraikaa Leena Krohnin Hotel Sapiensia sekä Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunkia. Hänet palkittiin Suomen valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla 2007. Japanissa koulukirjastojen seuran suosituslistalle nousivat Hiroko Suenobun käännökset teoksista Hannele Huovin Suurkontio Tahmapää ja Marko Leinon Joulutarina.
Hiroko Suenobun käännökset voi hakea käännöstietokannastamme.
