Iwona Kiuru, kuva Saara Vuorjoki
Tieni kääntäjäksi:
Havahduin kääntäjien olemassaoloon jo lapsena. Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen puolantaja Irena Szuch-Wyszomirska käytti jo kirjan ensimmäisillä sivuilla alaviitteitä, ja niitä lukiessani tajusin, että kirjailijan ja minun välissä on myös kolmas ihminen, jota aloin samalta istumalta ihailla. Toisaalta itse kääntäessäni lastenkirjoja yritän kaikin keinoin välttää alaviitteitä.
Äitini Barbara Kosmowska on kirjailija, joten rakkaus kirjoihin on ollut meidän perheessä aina läsnä. Sattumaa on, että rupesin opiskelemaan juuri suomea enkä esimerkiksi tanskaa – asiaan vaikutti se, että vuonna 1999 uudet opiskelijat saivat valita suomen ja ruotsin välillä. Myöhemmin opiskelin vielä toista ainetta, Puolan kieltä ja kirjallisuutta, koska oletin, että se hyödyttäisi minua tulevana kääntäjänä.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Tämä ei riipu kielestä, josta kääntää; luulen, että jokaisen kääntäjän kohdalla haastavinta on työn epävarmuus ja usein myös taloudellinen tilanne. En voisi jatkaa kääntäjänä, jos miehelläni ei olisi ”kunnon” työpaikkaa.
Toisaalta kääntäjänä saan tutustua ihaniin suomalaisiin kirjailijoihin, keskustella tuntikausia monenlaisista kirjoista lukupiiriläisten kanssa ja laskea työksi sen, kun luen mahtavia kirjoja ja väännän kielileikkejä.
Kaikille kiinnostuneille pieni mainospätkä: lukupiiriläiset kokoontuvat kerran kuussa FILIn tiloissa ja keskustelevat jostain tietystä suomalaisesta teoksesta, useimmiten romaanista. Lisätietoja saa Kääntöpiiristä.
Toivekäännöksiäni:
Kääntäisin mielelläni lisää Mika Waltarin satuja. Minua houkuttelisi myös runojen kääntäminen, mutta monen runoilijan tuotanto tuntuu liian vaikealta. Viimeksi luetuista kirjoista minua kiehtoisi eniten Katja Kaukosen häkellyttävä kirja, Lumikadun kertoja.
Käännösten vastaanotto Puolassa:
Eräs kustantamo, jolle suosittelin jonkin aikaa sitten Miika Nousiaisen Juurihoitoa, sanoi, etteivät he halua julkaista liian paljon suomalaista kirjallisuutta. He ovat julkaisseet tämän vuoden puolella Jussi Valtosen mahtavan Finlandia-palkitun romaanin, tulossa on Laura Lindstedtin Oneiron ja Tommi Kinnusen Lopotti (kaikki nämä Sebastian Musielakin kääntäminä). Lista ei siis todellakaan ole pitkä. Toisaalta jokainen nimike ilahduttaa, koska suomalainen kirjallisuus on keskinkertaiselle puolalaiselle lukijalle edelleen melko tuntematon käsite, toisin kuin vaikka ruotsalainen.
Leena Krohnin Ihmisen vaatteissa -kirjan puolannos on ollut ehdokkaana Duży Dong
-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjasta on tekeillä myös elokuva ja se on ainut käännökseni, josta on otettu vuosien jälkeen toinen painos (kustantamon 10-vuotisjuhlan kunniaksi).
Lisäksi Timo Parvelan Keinulaudasta on suunnitteilla näytelmä. Paras palkinto, jonka kääntäjänä olen saanut, on se, että eräs ystävistäni antoi koiralleen nimeksi Groszka Sari Peltoniemen puolannokseni mukaan. Ja tämä tapahtui niihin aikoihin, jolloin emme vielä tunteneet toisiamme.
Viimeaikaisia töitä:
Tällä hetkellä käännän lauluja Hurjaruuth-teatterille, joka lähtee esiintymään Puolaan. Siri Kolun Me Rosvolat ilmestyy pian Tatarakin kustantamossa. Seuraavaa käännössopimusta ei ole vielä allekirjoitettu, mutta työ on jo tiedossa: tulen kääntämään Jenni Pääskysaaren Tyttö sinä olet -kirjan. Ja ilomielin sen käännänkin!
Iwona Kiurun (os. Kosmowska) käännöksiä voi hakea käännöstietokannasta.
