Tieni kääntäjäksi:
Olen valkovenäläinen kuten minun esi-isänikin. 16-vuotiaaksi asti asuin valkovenäläisessä kylässä. Äitini ja isäpuoleni muuttivat vuonna 1954 työn perässä Suojärven alueelle Karjalaan, jolloin minä jäin asumaan vaarini ja mummini kanssa. Usein kesäisin kävin äitini luona ja opin puhumaan karjalaa äitini tavoin. Tällöin kylissä karjalaiset puhuivat venäjää vielä huonosti. Sittemmin opiskelin jopa kokonaisen vuoden Porojärven koulussa, mutta venäjän kielellä. Venäjää puhuin huomattavalla valkovenäläisellä aksentilla. Valkovenäläisissäkin kylissä venäjää puhuttiin heikosti. Monen vuoden kuluttua aloin itse opiskelemaan suomen kieltä. Olin kuitenkin erikoistunut ammatillisesti espanjaan. Tällöin kääntäjäystäväni kertoivat, että Valko-Venäjällä on todella paljon ”englantilaisia”, ”saksalaisia”, ”ranskalaisia” sekä ”espanjalaisia”. Mutta ei ”suomalaisia”. Ja näin aloin kaivamaan muistista karjalan kieltä ja opiskelemaan suomea. Aloin myös kääntää kirjoja. Olin Suomessa CIMO-stipendiaattina vuonna 1990 ja 1994 ja opiskelin Helsingin yliopistossa – kiitos nerokkaalle lehtorille Eila Hämäläiselle. Tällä tavalla siis kävi niin, että olen ainoa suomi-valkovenäjä-kääntäjä.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Espanjan, ranskan, englannin ja saksan lisäksi osaan vielä muutamaa kieltä. Mutta kaikki ne kielet ovat indoeurooppalaisia kieliä. Suomen kieli taas kuuluu aivan muuhun kieliryhmään. Siinä on toisenlainen logiikka, erilainen lauserakenne sekä sanojen väliset yhteydet. Tämän opiskelu sekä ymmärtäminen oli todella haastavaa. Mutta oli mukavaa selvitä haasteista.
Toivekäännöksiä:
Haluaisin kääntää vielä paljon. Esimerkiksi Olaus Magnuksen Historia de gentibus septentrionalibus, Sillanpään Hurskas kurjuus, Ihmiset suviyössä, jne. Valitettavasti se ei enää ole minusta kiinni, sillä en ole kovin nuori. Haluaisin kirjoittaa Kalevalan proosana valkovenäläisille lapsille. Suomi-valkovenäjä-sanakirja odottaa myös vuoroaan.
Suomalainen kirjallisuus Valko-Venäjällä:
Valko-Venäjällä on suuri kiinnostus Suomea sekä suomen kulttuuria ja kirjallisuutta kohtaan. Siellä toimii muutama kerho, joissa opiskellaan suomen kieltä. Tämän takia laadin Suomen kielioppi valkovenäläisille -kirjan. Se julkaistiin tämän vuoden kesänä.
Muutaman vuoden ajan käänsin Kalevalaa valkovenäjäksi. Vuonna 2015 muutaman suomalaisen firman sekä Alfred Kordelinin säätiön ja Suomen suurlähetystön työntekijöiden avulla se julkaistiin Minskissä. Sain Kalevalaseuran Eepos-palkinnon, kiitoskirjeen ja mitalin SKS:lta. Minusta tuli ensimmäinen Carlos Sherman -palkinnon saaja, mikä on tarkoitettu valkovenäläisille kääntäjille.
Koko maailmassa on vain 60 ihmistä, jotka ovat kääntäneet Kalevalan kokonaisuudessaan. Sain kunnian päästä tähän mukavaan joukkoon.
Työn alla nyt:
Tällä hetkellä laadin valkovenäläis-suomalaista keskustelu- ja matkaopasta.
Jakub Lapatkan käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.
