Lilia Loman ja Pasi Loman
Tiemme kääntäjiksi:
Pasi: Minun silmääni osui kerran aamiaspöydässä istuessani Mauri Kunnaksen kirja ”Viikingit tulevat!” englanniksi käännettynä yhdessä useista kirjahyllyistämme. Tulin uteliaaksi, että onko Mauri Kunnasta koskaan käännetty Brasilian portugaliksi. Otin selvää ja hämmästyksekseni ei ollut. Aloin selvittämään mitä muita suomalaisia kirjailijoita Brasiliassa oli siihen mennessä julkaistu. Tutkimuksissani löysin ainoastaan yhden Tove Janssonin kirjan sekä muutaman Mika Waltarin kirjan. Ajatus siitä, että alkaisin yhdessä brasilialaisen vaimoni Lilian kanssa kääntämään suomalaista kirjallisuutta lähti tästä. Lilia on väitellyt tohtoriksi kirjallisuudesta, ja itseänikin kirjallisuus on aina kiinnostanut, niinpä tämä oli miellyttävä ajatus molemmille. Jotta käännettävää olisi, oli minun kuitenkin ensin perustettava oma kirjallisuusagentuuri, Vikings of Brazil, jotta brasilialaiset kustantajat alkoivat ostamaan suomalaisten kirjojen oikeuksia.
Toive- tai lempikäännöksiämme:
Sofi Oksasen kirjoja on ollut aina mukava kääntää, mutta ehkä Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi on lempikäännöksemme, jos molemmilta kysytään. Erikseen kysyttäessa vastaus voisi myös olla Ilkka Auer ja Aki Ollikainen. Mika Waltarin historialliset romaanit olisi mukava kääntää ensimmäistä kertaa suoraan suomesta Brasilian portugaliksi (täällä julkaistut versiot on käännetty englannista parikymmentä vuotta sitten).
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Suomen kielessä ei käytetä eri pronominia viitattaessa mies- tai naispuoliseen henkilöön (vrt. ele ja ela portugalissa, tai he ja she englannissa). Joskus suomalaiset kirjailijat salaavat kirjassa esiintyvän henkilön sukupuolen tarkoituksellisesti hyvinkin pitkään. Portugaliksi tämä on lähes mahdotonta, koska sen lisäksi, että sukupuolille on eri pronominit, niin adjektiivit ja substantiivit taipuvat aina sukupuolen mukaan. On siis aina valittava esimerkiksi professor eli opettaja tai professora (Suomessa vanhehtunut sana) ”opettajatar”. Tyylillisesti yksi haastavimmista asioista on se, että suomalaiset kirjailijat usein kirjoittavat pitkiä virkkeitä ja kappaleita. Suomeksi nämä eivät ole lukijalle ongelma, ehkä sijamuotojen vuoksi, mutta portugaliksi kirjoitettaessa lukijan on hankala pysyä kärryillä, jos virkkeistä ja kappaleista tulee erityisen pitkiä.
Kivointa on ehkä kääntä lasten kuvitettuja kirjoja. Erityisesti Tatu ja Patu -kirjoja on ollut äärimmäisen hauska kääntää, koska niissä on paljon hauskoja sanaleikkejä, joiden kääntämisessä saakäyttää paljon omaa luovuutta: kääntäminen sanasta sanaan ei usein kerta kaikkiaan toimi, mutta uuden tekstin on oltava yhtä hauska kuin alkuperäinen ja sen on sovittava yhteen kuvituksen kanssa.
Suomalainen kirjallisuus Brasiliassa:
Kirjallisuusagentuurimme perustamisen jälkeen suomalaista kirjallisuutta on oikeastaan ensimmäistä kertaa alettu julkaisemaan Brasiliassa säännöllisin väliajoin. Kääntäjiä ei kuitenkaan meidän lisäksemme ole muita, joten tahti ei ole kova. Joskin muutamia suomalaisia kirjoja on viime aikoina julkaistu myös englannista tai ranskasta käännettynä. Kääntämämme kirjat ovat saaneet erittäin hyviä arvosteluja ja näkyvyyttä paikallisessa mediassa, kuten suurissa sanomalehdissä (esimerkiksi Folha de S.Paulo ja Estadão) ja aikakausilehdissä (esim. Veja). Tästä olemme erittäin iloisia ja ylpeitä, koska yleensä kirjallisuus saa täällä huonosti näkyvyyttä mediassa. Esimerkiksi yli miljoonalevikkinen Veja suosittelee viikottain vain 1–2 kirjaa, ja näistä on viimeisen kolmen kuukauden aikana kaksi ollut meidän kääntämiämme (Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ja Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi).
Lilia Loman ja Pasi Loman kääntävät parhaillaan Aki Ollikaisen Nälkävuotta. Heidän käännöksiään voi hakea käännöstietokannastamme.
