Tieni kääntäjäksi:
Ajatus siitä, että minusta voisi tulla kääntäjä, on aika varhainen. Olin lukutoukka jo ennen koulua, ja latvialaisen äitini järjestelmällisen toiminnan ansiosta olen puhunut viroa lapsuudesta asti. Ensimmäiset käännösyritykseni virosta tein jo teinivuosina. Opiskeltuani pari vuotta latvialaista filologiaa Riiassa vaihdoin Tarton yliopistoon virolaisen filologian pariin. Opetusohjelmassa oli tietenkin myös “pakkosuomi”, johon rakastuin silmittömästi, kun menin ensi kerran Georg Ots -laivalla Helsinkiin ja kuulin puliukkojen kiroilevan.
Ensimmäinen käännökseni ilmestyi 1996. Olen tasapainoillut työssäni sekä viron että suomen kielen parissa. Tähän asti ilmestyneistä 51 käännöksestäni 23 on käännetty suomesta. Enimmäkseen olen kääntänyt proosaa, mutta myös lastenkirjoja ja yhden runokirjan.
Toive- tai lempikäännöksiäni:
Olen hyvin onnekas, koska lempikäännöksiksi voisin nimetä aika monia aikaansaannoksistani: kolme Rosa Liksomin kirjaa, Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin, Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan, Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin… Ja muutkin teokset olen kääntänyt tuntien riemua työstäni, iloinnut uuden oppimisesta ja ollut hyvin kiitollinen!
Olen haaveillut monta vuotta Pentti Saarikosken Ruotsin ajan päiväkirjojen kääntämisestä, eli kirjoista Asiaa tai ei, Euroopan reuna ja Bretagnen päiväkirja. Olisi myös varsinainen toiveiden täyttymys saada kääntää Riikka Pelon mahtava romaani Jokapäiväinen elämämme. Uusimmista lukukokemuksistä vahvin ja vaikuttavin on ollut Riitta Jalosen Kirkkaus. Toivottavasti siitäkin tulee joskus käännösprojektini.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Murteiden melko runsas käyttö suomalaisissä teksteissä on aina haastavaa. Samoin suomen kielen “suvuttomuus” osoittautuu joskus vaikeaksi palaksi, koska latvian kielessä on kieliopillisiä sukuja. Haastavia ovat myös kivat asiat – esimerkiksi suomen kirosanojen runsaus ja vivahteikkuus aiheuttaa aina hilpeän, mutta myös ongelmallisen käännöspohdinnan!
Suomalainen kirjallisuus Latviassa:
Valehtelisin jos sanoisin että suomalainen kirjallisuus on osa valtavirtaa Latviassa. Ei, se on ennemmin “kapean erikoisalan tuote”. Mutta esimerkiksi Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ja Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen myytiin loppuun aika nopeasti. Pentti Saarikosken Tiarnia-sarja on herättänyt ihastusta monissa latvialaisissa runoilijoissa. Riikka Pulkkisen Totta-kirjasta on julkaistu Latvian mittakaavassa paljon arvosteluja. Olli Jalosen ”Solmu-kirjasta” puolestaan olen saanut säännöllisesti henkilökohtaista postia lukijoilta, jotka ovat rakastuneet tekstiin. Suomalaisella lastenkirjallisuudella menee Laviassa hyvin.
Maima Grīnberga on juuri kääntänyt Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -teoksen. Seuraavaksi on vuorossa Johanna Sinisalon Auringon ydin.
Maima Grīnberga on saanut Ventspilsin Kansainvälisen Kirjailija- ja kääntäjätalon sekä Ventspilsin kaupungin Hopeinen mustepullo -palkinnon Rosa Liksomin Hytti nro 6 käännöksestä 2016. Vuoden kirjallisuuspalkinnon Maima Grīnberga on saanut 2014 Katja Ketun Kätilön ja 2010 Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin käännöksistä. Aikakauskirja Latvju teksti myönsi hänelle runopalkinnon Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan käännöksestä 2012. 2009 Grīnberga sai Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkin.
Maima Grīnbergan käännökset voi hakea käännöstietokannastamme.
