Tieni kääntäjäksi:
Molemmat vanhempani ovat suomenkielisiä, ja olen syntynyt ja kasvanut Ruotsissa. Kotona on aina puhuttu suomea, ja kielet ovat kiehtoneet minua jo pienestä lähtien. Myös lukeminen ja kirjoittaminen on ollut mukana vahvasti nuoresta iästä: mietin jo aika pienenä usein, mikä jonkun ruotsinkielisen sanan vastine olisi suomeksi, ja lukioon lähtiessä tiesin, että halusin työskennellä kielten parissa. Mutta unelma-ammattini oli ensin kirjailija.
1997 muutin Tukholmaan opiskelemaan suomen kieltä yliopistossa ja myöhemmin opiskelin myös vuoden kääntämistä Helsingin yliopistossa samalla, kun kävin Södertörnin kaunokirjallista kääntäjäseminaaria.
Södertörnin kurssi avasi ovet kääntäjänuralleni. Se antoi kannustusta ja motivaatiota uskaltaa ottaa yhteyttä kustantamoihin. Ja noin vuosi seminaarin jälkeen (vuonna 2003) ilmestyi ensimmäinen kirjakäännökseni, Leena Lehtolaisen Kuolemanspiraali. Suuri kiitos kuuluu myös kurssin mentorilleni Camilla Frostellille.
FILIn käännösseminaarien kautta olen tutustunut muihin suomesta kääntäviin, etenkin muihin ruotsintajiin tai muihin pohjoismaisiin kieliin kääntäviin. Tätä kautta olen solminut vuosien varrella monta ystävyyssuhdetta.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Suomen kieli on mielestäni humoristinen ja leikillinen kieli. Se käyttää paljon hauskoja sanontoja ja sananparsia. Suomeksi on myös helppo muodostaa uusia sanoja. Ja suomen kielen koloratiivikonstruktiot ovat kyllä ihan omassa luokassaan (nauraa hihittää, juosta lönkyttää jne.)… Näitä leikillisyyksiä on aina yhtä vaikea kääntää, mutta se on myös mukava haaste. Kääntäminen on tavallaan palapelin ratkomista. Mutta kun lopulta löytyy se oikea vastine johonkin ilmaisuun, niin tunne on lähes euforinen. Kesken jonkun televisiosarjan sitä huomaa yhtäkkiä ryntäävänsä työhuoneeseen tekemään tärkeitä muistiinpanoja seuraavaa työpäivää varten. Sieltähän se sana lopulta putkahti!
Ihailen kovasti kaikkia heitä, jotka ovat oppineet suomen kielen vasta aikuisiässä ja kääntävät sitä omaan kieleensä. Minä olen sentään saanut suomen kielen ”ilmaiseksi”, kuten ruotsiksi on tapana sanoa.
Eräs urani huippuhetki oli, kun kääntämäni Seita Vuorelan Karikko voitti Pohjoismaisen neuvoston ensimmäisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon vuonna 2013. Ikävä kyllä kirjaa ei ole julkaistu ruotsiksi, mutta olin todella otettu hienosta palautteesta. Olen myös iloinen siitä, että ehdin tavata Seitan.
Oli myös mahtava kokea Frankfurtin kirjamessut muiden kääntäjien seurassa FILIn järjestämän seminaarin kautta vuonna 2014, kun Suomi oli teemamaana.
Työn alla nyt:
Tällä hetkellä mm. Kati Hiekkapellon Suojattomat. Kolibri ilmestyi keväällä.
Marjut Hökfeltin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.
