Tieni kääntäjäksi:
Olen kotoisin Nizzasta, raja-alueelta, missä on ollut tavallista kuulla ranskaa ja italiaa sekä perinteistä oksitaania. Mutta se on myös perinteistä turistiseutua, missä muita kieliä kuten englantia, venäjää ja saksaa puhutaan yleisesti (nykyään kuulen myös paljon suomea, kiinaa, jne.). Sekin, että äitini oli englanninopettaja, oli minulle mahdollisuus kasvaa vieraiden kirjojen ja kielten parissa.
Insinöörinä minulla oli (tylsä) ura Pariisissa suuryritysten ja hallinnon parissa. Samaan aikaan kirjoitin koko ajan omia tekstejäni (proosaa, näytelmiä) ja käänsin mielenkiintoisia pätkiä muunmaalaista kirjallisuutta.
Nykyään työni on itse asiassa melko samanlaista: käsitellä vaatimuksia, aikaa, budjettia ja laatua, löytää ratkaisuja hankaliin ongelmiin… paitsi että nyt olen itsenäinen, mikä on varsin tyydyttävää, ja asiakkaani ovat kustantamoita tai kulttuurijärjestöjä öljy- ja kaasuyhtiöiden tai pankkien sijaan… Mikä on paljon mielekkäämpää!
Olen tavallaan kääntänyt yläasteikäisestä lähtien, sillä kun opiskelin muinaiskreikkaa en voinut olla kääntämättä vanhoja runoja ranskan mittaan. Oikeastaan koen ”kääntäneeni” siitä lähtien, kun opin kirjaimet, sillä minkä tahansa kirjoittaminen, runon tai proosatekstin, on samaa prosessia: ranskankielisillä sanoilla ja lauseilla muotoilla jotain immateriaalista, joka on joko peräisin omasta päästäni tai jonkun toisen päästä. Juuri tässä on fokukseni: antaa muoto jollekin, jolla sitä ei vielä ole, ja päästä jakamaan se muiden kanssa.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Mikko Rimmisen ja Katja Ketun kirjat ovat olleet suuria haasteita luovan kielenkäyttönsä vuoksi. Se on usein ristiriidassa ranskan kielen ja sen tyylin asettamien rajojen kanssa. Ja juuri tämä tuottaa myös iloa: Suomen kieli ja kirjallisuus (ja jotkut muutkin kielet) tuntuvat omaan mielenmaisemaani läheisemmiltä kuin ranska. Olen viime aikoina kokenut ranskan kielen jäykkyyden yhä ahdistavampana ja uppoutuminen suomalaiseen kirjallisuuteen tekeekin hyvää sielulle.
Uuno Kailaan runojen kääntäminen oli unohtumatonta. Ensinnäkin se oli keino oppia kieltä, sillä minulla oli vain ohut käsitys suomesta siinä vaiheessa. Sittemmin julkaisin kokonaisen kokoelman häneltä, mikä oli paitsi saavutus kääntämisen näkökulmasta myös tapa vahvistaa vanhaa yhteyttä Nizzan ja Suomen välillä. Uuno Kailas vietti viimeiset viikkonsa Nizzassa, ja monet muutkin tunnetut suomalaistaiteilijat ovat asuneet täällä: Armas Launis, Olli-Matti Ronimus ja Aulis Sallinenkin Provencessa.
Yhteistyö Sofi Oksasen kanssa on ollut sangen hyödyllistä ja kiehtovaa. Olen erityisen ylpeä Nizzan (oksitaanin) kielelle kääntämästäni Kun kyyhkyset katosivat (Quora despareissèron lu colombs) -kirjasta, jonka teimme yhdessä nizzankielisen kirjailijan Miquèl de Carabattan kanssa.
Toivekäännöksiäni:
Toiveeni kohdistuvat klassikoihin. Vaikka suomalaisella kirjallisuudella on melkoinen historia, on sitä käännetty nykykirjallisuuteen verrattuna vähän. Vanha unelmani on kääntää Volter Kilpeä, se vasta olisi haastava hanke!
Käännösten vastaanotto ranskankielisessä maailmassa:
Kalevalan ensimmäinen ranskannos ilmestyi (vaikkakin proosana) jo vuonna 1845. Ensimmäisen mitallisen ranskannoksen kirjoitti sveitsiläinen Jean-Louis Perret 1920-luvulla ja Perret toimi muutenkin suomalaisen kirjallisuuden sanansaattajana 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
Kanadalla on perinteisesti ollut läheiset kulttuurisuhteet sekä Suomeen että Skandinaviaan, koska pohjoinen ulottuvuus on yhdistänyt näitä alueita. Suomalaisille kasveille on Kanadassa nimitykset, muttei Ranskassa. Joten ei ole sinänsä yllättävää, että suomalaista runoutta on julkaistu siellä (Eino Leinoa on kääntänyt Jean-Pierre Rousseau).
Ranskaa puhuu maailmassa 274 miljoonaa ihmistä, joten potentiaalisia lukijoitakin on runsaasti. Jotkut käännöksistäni ovat tavoittaneet ainoastaan sellaisia uteliaita lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita eksoottisesta kirjallisuudesta, mutta toiset, kuten Puhdistus, ovat tavoittaneet hyvin laajan yleisön ja saan paljon palautettu sangen erityyppisiltä lukijoilta.
Mika Waltarin jälkeen Arto Paasilinna on ollut takuuvarma hitti Ranskassa 1990-luvulta lähtien. Ranskalaiset kustantajat tekevät parhaansa esitelläkseen suomalaista nykyproosaa eri muodoissaan, esimerkiksi Finlandia-palkittuja romaaneja. Myös sarjakuvaa ja lastenkirjallisuutta käännetään enemmän ja enemmän. Ja tietysti, kuten muuallakin, kiinnostaa myös Ranskassa pohjoismainen dekkarikirjallisuus.
Työn alla tällä hetkellä:
Minulta on tänä keväänä ilmestynyt Jussi Valtosen He eivät tiedät mitä tekevät (Fayard) ja Sofi Oksasen Norma (Stock). Paraikaa käännän Katja Ketun Yöperhosta (Actes Sud).
Sébastien Cagnolin kääntämä Sofi Oksasen Puhdistus voitti Ranskassa Prix Femina étranger -palkinnon sekä Prix du roman Fnac:in, joka myönnettiin tuolloin ensimmäistä kertaa käännöskirjalle.
Cagnolin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.
