Tieni kääntäjäksi:
HIM-yhtye avasi minulle ikkunan Suomeen joskus vuonna 2001. Silloin maa, kieli ja kulttuuri olivat minulle aika vieraita, mikä on vähän hämmästyttävää, onhan Suomi yksi Pohjoismaista.
Etsin kaikenlaista tietoa Suomesta, luin suomalaisia kirjoja ja kuuntelin suomenkielisiä uutisia Ruotsin televisiosta. Sen jälkeen minulle oli selvää, että halusin oppia suomea. Aloitin opinnot Kööpenhaminan yliopiston suomen kielen laitoksella 2002. Kieli kiehtoi minua, koska se on niin erilainen ja kaunis.
Silloin en vielä haaveillut kääntäjän urasta, mutta olen aina tykkänyt kääntämisestä lähtökielestä riippumatta. Silloinen suomen kielen lehtori Tuula Eskeland oli havainnut tämän ja kysyi, olisinko kiinnostunut suomalaisen dekkarin kääntämisestä. En epäröinyt hetkeäkään, ja 2007 ilmestyi Reijo Mäen Keltainen leski tanskaksi, minun ensimmäinen virallinen käännökseni. Se oli iso haaste, josta opin paljon varsinkin sanavaraston suhteen, mutta sen jälkeen keskityin kokeneen tanskantajan Helena Idströmin neuvoa seuraten lyhyempiin teksteihin ja käänsin paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mm. Tatu ja Patu -sarjaa. Oli ihanaa kehittää itseään kääntäjänä näiden hauskojen ja kekseliäiden tekstien parissa.
Vuonna 2013 pieni kustantamo nimeltä Jensen & Dalgaard otti minuun yhteyttä ja kysyi, haluaisinko kääntää Leena Krohnin Mehiläispaviljongin. Se on ollut jollain lailla käännekohta urallani. Krohnin kieli on niin yksinkertaista ja kaunista, ja hänen lauseitaan tanskantaessani huomasin uusia puolia omissa kyvyissäni. Kokemus antoi minulle paljon rohkeutta, ja sen jälkeen olen kääntänyt useita romaaneja. Suureksi ilokseni olen saanut jatkaa Krohnin teosten kääntämistä, tähän mennessä on ilmestynyt kolme hänen kirjaansa. Tänä syksynä on vielä tulossa Tainaron.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Hauskinta on, että aina voi oppia jotain uutta. Kääntämiseen ei koskaan kyllästy, koska jokainen teksti on uusi maailma, johon voi eläytyä. Pidän erityisesti siitä, kun suomen kielen kauneus tulee onnistuneesti esille käännöksestä. Se on aina hyvä hetki.
Haastavinta on ehkä, kun täytyy itse keksiä uusia sanoja. Tanskaksi se ei tapahdu niin helposti kuin suomeksi, ei ainakaan minulle. Kuitenkin tykkään paljon siitä, kun tanskan kieli rikastuu näin suomen kielen kautta.
Toivekäännöksiäni:
Haaveilen siitä, että saisin kääntää suomalaisia klassikoita kuten Volter Kilven Alastalon salissa, Mika Waltarin Suuren illusionin tai Lauri Viidan Moreenin. Tulenkantajat ovat myös lähellä sydäntäni, ja minusta olisi ylipäätään tärkeää, että käännettäisiin enemmän suomalaista runoutta tanskaksi.
Käännösten vastaanotto Tanskassa:
Viime vuosina suomalaisen kirjallisuuden asema Tanskassa on huomattavasti vahvistunut, koska suomalaista kirjallisuutta käännetään enemmän kuin koskaan. Tärkein syy tähän on varmaan FILIn satsaus uuteen kääntäjäsukupolveen: nyt ei ole enää vain yhtä kaunokirjallisuuden tanskantajaa, vaan useita. Muut olennaiset tekijät ovat FILIn käännöstuki sekä tietysti suomalaisen kirjallisuuden korkea laatu. Kirjailijat kuten Kari Hotakainen ja Sofi Oksanen ovat toimineet tienraivaajina muille suomalaisille kirjailijoille, ja minulla on se käsitys, että useat tanskalaiset kustantajat pitävät silmällä uutta suomalaista kirjallisuutta.
Tanskalaisissa lehdissä on ollut mm. Sofi Oksasen, Katja Ketun sekä Kjell Westön haastatteluja, ja toukokuussa tänä vuonna Information-lehti julkaisi Sofi Oksasen Hiljaisuutesi ei sinua suojele -esseen. Samoin Sofi Oksanen ja Kjell Westö ovat esiintyneet Tanskan television kulttuuriohjelmissa, eikä enää ole harvinaista, että suomalainen kirjailija on mukana Kööpenhaminan kirjamessuilla tai muissa kirjallisuustapahtumissa.
Nämä isot nimet saavat paljon huomiota, kun uusi kirja ilmestyy, ja arvostelut ovat yleensä kiittäviä. Minun kääntämäni kirjailijat elävät vähän hiljaisempaa elämää, varsinkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden kirjailijat, koska heidän kirjojaan harvoin arvostellaan isoimmissa lehdissä. Poikkeuksia ovat olleet Vilja-Tuulia Huotarinen, Seita Vuorela ja Kreetta Onkeli, joiden kirjat ovat saaneet hyvää palautetta. Kirjallisuusblogeista löytyy aina välillä suomalaisten lasten- ja nuortenkirjojen arvosteluja, ja yleensä ne ovat myönteisiä. Tatu ja Patu -kirjat (Kalle og Palle) ovat suosittuja, vaikka niistä ei kirjoiteta paljon.
Pajtim Statovcin esikoiskirja Kissani Jugoslavia, joka ilmestyi tanskaksi viime vuonna, otettiin hyvin vastaan, ja myös Tommi Musturin Toivon kirja sai erinomaiset arvostelut. Ja vaikka suomalaista sarjakuvataidetta on käännetty vähän, se on hyvin arvostettua Tanskassa. Leena Krohnin teokset jakavat mielipiteitä; jotkut ovat sitä mieltä, että hän kuuluu maailmankirjailijoihin, ja jotkut eivät ymmärrä hänen tyyliään ollenkaan. Kuitenkin hänestä kirjoitetaan kirjallisuuslehdissä, ja ehkä hänen suosionsa on nousemassa.
Työn alla nyt:
Kohta menee painoon Leena Krohnin klassikko Tainaron, ja se ilmestyy joskus syksyllä. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on ollut työn alla kauan, mutta elän toivossa, että se myös ilmestyy piakkoin. Seuraavana käännösprojektina minulla on Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Lumikko ja yhdeksän muuta.
Siri Nordborg Møller palkittiin viime vuonna Kjeld Elfelts Mindelegat -palkinnolla. Palkinto annetaan nuoren polven mielikuvitukselliselle kääntäjälle kääntämisen ilosta.
Siri Nordborg Møllerin käännöksiä voi hakea käännöstietokannasta.
