Uudistunut Kääntöpiiri-sivusto palvelee kääntäjiä ja kustantajia

Kääntöpiiri on FILIn ylläpitämä Suomen kirjallisuuden ulkomaisten kääntäjien kohtauspaikka. Se on avoin niin aloitteleville kuin kokeneille kääntäjille, jotka kääntävät suomalaista, suomenruotsalaista tai saamelaista kirjallisuutta muille kielille.

Uudessa Kääntöpiirissä on entistä toimivampi CV-alusta, jonka avulla kääntäjät voivat esitellä osaamistaan ja kustantajat hakea kääntäjää. Keskustelupalsta on edelleen kääntäjien käytössä kieli-, kirjallisuus- ja kääntämisaiheisia keskusteluja varten.

Tutustu uuteen Kääntöpiiriin

FILI kevään kirjamessuilla

FILI osallistuu keväällä 2018 kaksille kirjamessuille:


Bolognan lastenkirjamessut 26.–29.3.

Tiia Strandén (maanantai ja tiistai) ja Päivi Haarala (maanantai-keskiviikko) ovat tavattavissa Suomen yhteisosastolla 21 A 69.


Lontoon kirjamessut 10.–12.4.

Tiia Strandén, Merja Aho, Päivi Haarala ja Johanna Pitkänen ovat tavattavissa Pohjoismaisella osastolla (6 F 70) tiistaista torstaihin.

FILI lanseeraa messuilla ulkomaisille kustantajille suunnatun lausuntotuen. Johanna Pitkänen auttaa mielellään FILIn tukiin liittyvissä kysymyksissä – varaa tapaamisaika sähköpostitse.

Ave Leek

Ave Leek

Tieni kääntäjäksi:

Kaikki lähti kai siitä, että minua pari vuotta nuoremmalla pikkuveljelläni oli inkerinsuomalainen hoitaja, ja veli rupesi yhtäkkiä puhumaan hassusti, pyytäen esim. ruokapöydässä voita leiva pääle. Saimme hoitajalta myös ison keltaisen Lukukirjan. Siinä tekstit näyttivät ymmärrettäviltä, mutta olivatkin täysin käsittämättömiä. Niissä ei ollut mitään järkeä. Siis lukukirja, mitä ihmettä! Myöhemmin koulussa englannin tunnit oli jaettu tavallisten lisäksi myös kirjallisuuden ja kääntämisen tunneiksi, jolloin tutustuin kääntämiseen. Törmäsin kääntämiseen myöhemmin aina niin usein ja niin monessa työtehtävässä, että päätin lopulta perehtyä siihen kunnolla. Se, että valitsin englannin sijasta suomen kielen, lähti Lukukirjan, Pikku Kakkosen, Hittimittarin, Tapani Ripatin, Aino Kallaksen, Suomen hernepeltojen, suomalaisten kavereiden ja hyvin paljon muun lisäksi siitä, että olin saanut päähäni opiskella nimenomaan Helsingin yliopistossa, joka oli monessa mielessä riittävän lähellä ja riittävän kaukana yhtä aikaa.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Haastavinta lienee tasapainoileminen uskollisuuden ja uskottavuuden välillä. Miten hyvän vironnoksen saavuttaa pysyen uskollisena alkutekstille ja varoen samalla kielten ja kulttuurien läheisyydestä johtuvia harhautuksia. Suomenkielisyydet, rakenteet tai ilmaukset, saattavat ihan huomaamattomasti siirtyä vironnokseen, kun vaikuttavat siinä niin harhauttavan luonnollisilta.

 

Toivekäännöksiäni:

Koska olen pitkään toiminut enimmäkseen asiateksti- ja tietokirjallisuuden kääntäjänä, olisi kiva keskittyä jonain päivänä kokonaan kaunokirjallisuuteen, ehkä myös näytelmiin. Ihanaa suomalaista kirjallisuutta on niin paljon, etten menisi nimeämään mitään tiettyä. Pidän kuitenkin varsinkin puhekielellä leikittelevistä teksteistä, ironiasta ja huumorista, lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Paraikaa minulla on työn alla Kreetta Onkelin Finlandia Juniorillakin palkittu Poika joka menetti muistinsa. Siinä on sopivasti vähän kaikkea, mistä pidän eniten: puhekieltä, Helsinkiä, nokkeluutta, empatiaa, huumoria ja ystävyyttä. Lastenromaani, joka myös vanhempien olisi vähän pakko lukea.

 

Ave Leek oli yksi FILIn residenssikääntäjistä vuonna 2018. Leekin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.

Özge Acıoğlu

Özge Acıoğlu

Tieni kääntäjäksi: 

Aloin opiskella turkin kieltä ja kirjallisuutta Marmaran yliopistossa Istanbulissa, jotta minusta tulisi turkin kielen opettaja. Yliopistossa oli suomalainen opettaja, Esko Naskali, joka opetti meille persian kieltä. Kysyin häneltä, miksi opetatte persiaa ettekä suomea. Ja hän sanoi, että Turkissa ei opeteta suomen kieltä ja kirjallisuutta yliopistossa, ja myös Turkki tarvitsee suomi-turkki-kääntäjiä.

Samana vuonna luin Grigory Petrovin kirjan Valkoliljojen maa, joka kertoo Suomesta. Kirja, opettajan sanat ja suomen koulutusjärjestelmä tekivät minuun vaikutuksen, ja halusin oppia suomea ja tulla suomi-turkki-kääntäjäksi: olla silta kahden eri kulttuurin välillä, jotta turkkilaiset oppisivat tuntemaan enemmän Suomen kirjallisuutta. Aloitin suomen opiskelun Istanbulissa Esko Naskalin johdolla vuonna 2008, ja sen jälkeen menin Helsingin Kesäyliopistoon, Itä-Suomen yliopistoon ja Tallinnan yliopistoon oppimaan suomen kieltä, kultuuria ja kirjallisuutta. Kandidaatin jälkeen aloin opiskella jatko-opiskelijana ja kirjoitin gradun, joka aihe on  ”suomen ja turkin kielen/ kirjallisuuden opetuksen vertailu lukiossa”.

Osallistuin FILI:n kääntäjäseminariin vuonna 2017. FILI on tukenut tietäni kääntäjäksi ja vuonna 2018 tulin valituksi kääntäjäresidenssiin Villa Saliniin Helsinkiin, joka oli ainutlaatuinen kokemus minulle.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Aluksi haastavinta oli se, että ei ole suomi-turkki-suomi-suursanakirjaa. Käytänkin suomi-suomi-, suomi -englanti-, englanti-englanti- ja englanti-turkki-sanakirjoja. Se vie joskus liian kauan aikaa. Toiseksi haastavinta on se, että huumorintaju on erilainen. Myös slangi, murteet, sanonnat, kiro- ja huudahdussanat ovat vaikeita toisinaan.  Hauskinta on se, että voi leikkiä sanoilla ja käyttää aivoja. Opin aina jatkuvasti jotain uutta.

 

Toivekäännöksiäni:

En voi nimetä ainoastaan yhtä kirjaa, olen kaikkiruokainen. Mutta olen kääntänyt runoja, tietokirjallisuutta ja nyt kaunokirjallisuutta. Ja haluaisin kääntää lastenkirjoja myös.

 

Suomalainen kirjallisuus Turkissa:

Siihen suhtaudutaan suurella mielenkiinnolla. Tosi suoraan suomesta on käännetty vähän. Tietenkin Kalevala tunnetaan. Kun Suomen koulutusjärjestelmän menestys tuli tunnetuksi, niin mielenkiinto Suomen kultturia ja kirjallisuutta kohtaan kasvoi.

 

Käännöksiäni:

Juice Leskisen Runoja on ilmestynyt Lehden kirjallisuusliitessä vuonna 2010. Rakel Liehun, Claes Andersson, Lauri Otonkosken, Kai Niemisen Runoja on julkaistu vuonna 2014. Eero Ojasen artikkeli ”Valkoliljojen maa ja Suomi” on ilmestynyt ja lisätty Grigori Petrovin kirjaan turkiksi. Ari Turusen Ettekö te tiedä kuka minä olen: Ylimielisyyden historia on julkaisuvalmis. Työn alla on Riikka Pulkkisen Totta.

 

Özge Acıoğlu oli yksi FILIn residenssikääntäjistä vuonna 2018. Acıoğlun käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.

Alzbeta Stollová

Alzbeta Stollová

Tieni kääntäjäksi:

Rakastuin Lappiin, sen avaraan maisemaan ja kauniiseen luontoon. Helmikuussa 2002 pääsin vaihto-oppilaaksi Rovaniemelle. Opiskelin mediaa englanniksi ja osallistuin kansainvälisten opiskelijoiden vapaa-ajan viettoon. Kävimme katsomassa karhuja Kainuussa, vietimme paljon aikaa ulkona ja saunassa. Kävelymatka yliopistolle kesti noin 45 minuuttia, jolloin omenamehu ja kynä repussa jäätyivät. Ensin minun oli pakko lämmittää ne ja omat reidet, vasta sitten oli mahdollista opiskella. Se teki vaikutuksen minuun. Sen lisäksi Lapin yliopisto tarjosi minulle huopakurssin, jossa ei tarvinnut puhua ollenkaan. Katsoin vain miten huovutetaan ja opin sen itse. Suomen kieli ei tuntunut silloin tärkeältä. Pidin sen oppimista jopa mahdottomana. Mutta minusta oli hauskaa seikkailla Rovaniemen Prismassa sanakirja mukana ja ostaa, mistä tykkään. Kun palasin takaisin Tšekkiin, Masarykin yliopistossa Brnossa avattiin uusi laitos, jossa opetettiin suomea. Siihen saakka oli ollut mahdollista opiskella suomea ainoastaan Kaarlen yliopistossa Prahassa. Ajattelin, että tämä on jonkilainen merkki ja päätin käydä ensin kirjallisuusluennoilla. Ilmapiiri Brnon Yleisen kielitieteen ja itämeren opintojen laitoksessa oli vaan niin mukava, että vaihdoin ainetta.

Olen aina pitänyt tšekin kielestä ja muista kuin pelkästään kieleen liittyvistä ilmaisutavoista. Äiti luki minulle paljon, isa kertoi tai suorastaan lausui satuja. Peruskoulussa ja lukiossa sain mainiot tsekin kielen ja kirjallisuuden opettajat, jotka kannustivat pohtimaan kirjallisuutta ja kielen mahdollisuuksia eri tavoin ja luovasti ja pitämään kirjan kanssa hauskaa. Mutta vasta yliopiston käännöskursseilla huomasin, että kääntäminen on minulle oikea ja sopiva tapa tehdä töitä kielen ja kirjallisuuden parissa.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Kääntäminen on minulle ekologista ja arkeologista toimintaa. Omalta kohdaltani tuntuu suorastaan hyvältä, etten lisää tähän maailmaan mitään turhaa, vaan otan älykkäästi ja rohkeasti uuteen käyttöön jotain, mikä on jo olemassa. Minusta on kiehtovaa tehdä löytöjä sekä tämän vuoden kirjasadosta että klassikoista ja ajatella omaa maata, sen poliitista ja yhteiskunnallista tilannetta, kulttuurin vastaanottoa ja kielen kehitystä. Kirjallisuus voi rikkoa monet rajat ja antaa ihmiselle toivon lisäksi uuden suunnan. Kääntäjän osuus siinä on sekä luovaa että työlästä. Pidän molemmista.

Haastavinta kääntämisessä on ajatella alkuperäistekstin tilanteet, kuvat ja tunteet ja saada ne mahtumaan omaan äidinkieleeni niin, että uusi kokonaisuus vastaa alkuperäistä tekstiä. Joskus on raivostuttavaa, että jopa helppo suomenkielinen lause ei käänny tšekiksi mitenkään helposti. Verbiä pidetään joka ikisen lauseen sydämenä riipumatta kielestä. Sanoisin, että verbi tšekin kielessä on vielä jotain tärkeämpää. Ehkä siksi kiinnitän erityistä huomiota verbeihin ja niiden käyttöön suomessa. Esimerkiksi olla-verbin kanssa pitää olla varovainen. Sitä ei saa tunkea jokaiseen tšekinkieliseen lauseeseen. Sitten on mm. ääntä ja liikettä kuvaavia verbejä, joiden merkitystä aina joutuu kysymään ja toteamaan, että vain muu lauseen sisältö, konteksti ja tilanne ratkaisevat sanojen merkityksen. Ja sitten on sellaisia verbejä kuin ”viihtyä” ja ”jaksaa”, joiden sopivaan kääntämiseen pääsee luomaan jopa kokonaisia tšekinkielisiä lauseita. Mutta haasteita on paljon ja ne löytyy joka tekstistä. Pidän siitä.

Käännöstyö vie aikaa ja voimia, jokaiselle sopii kääntää jotain muuta, on antoisaa tehdä töitä kollegoiden kanssa tai pelkästään tietää, että joku muukin puuhailee sitä samaa ja tietää, mistä on kysymys. Vertaistuen ja osaamisen arvot vaikuttavat myös siihen pääseekö käännös hyvään toimitukseen. Pidän tärkeänä, että kääntäjän suhde kustantajaan kehittyy sen mukaan, mitä ja minkälaatuista he saavat aikaan.

 

Toive- tai lempikäännöksiäni:

Haluaisin kääntää Leena Krohnin Tainaronin, jonka parissa vietin paljon aikaa kun kirjoitin pro gradu -työtä. Tämä pienoisromaani tuntuu niin ajankohtaiselta, vaikka kirja ilmestyi jo vuonna 1985. Minusta sillä on hienovarainen ja vahva viesti jokaiselle, jonka yhteys omaan itseensä, omaan maahan, tukevaan ja luotettavaan perustaan ja toisiin on katkennut.

Olen varma, että yhä osuva valinta olisi kääntää Oili Tannisen Nunnu-kirjoja ja Kirsi Kunnaksen proosaa. Niissä on hauskuutta, leppoisuutta ja syvää sanomaa. Olisi myös ihanaa kääntää Kirsi Kunnaksen ja Laura Ruohosen lastenrunoja. Mutta voi olla, että juuri niitä on mahdotonta kääntää, kun ne on kirjoitettu niin taidokkaalla otteella, että jopa äidinkielellään suomalaisella on turha etsiä kielen rajaa. Ja silti se on juuri kieli, joka saa runot pysymään kasassa ja ihmetyttää lukijaa tekemällä hänet tietoiseksi jostain, jonka olemassaolosta hänellä ei ollut vielä hetki sitten aavistusta.

 

Suomalainen kirjallisuus Tšekissä:

Suomi edustaa tšekkiläisille jatkuvasti houkutelevaa maata ja kulttuuria, jonka kirjallisuus, historia ja nykytilanne kiinnostavat. Meitä kaunokirjallisuuden kääntäjiä, jotka tekevät loistavaa työtä, on paljon, kun ajattelee, että Tšekin asukasluku on noin 10 miljoonaa ja muualla tšekkiä ei puhuta.

 

Työn alla juuri nyt:

Tällä hetkellä minulla on työn alla Timo Parvelan klassikko Ella ja kaverit 2 ja Tuutikki Tolosen menestynyt lastenkirja Mörkövahti. Seuraavaksi käännän Eeva Kilven Tamaraa ja toivon jatkavani työtä näytelmäkäännösten parissa. Olen kääntänyt mm. E.L. Karhun ja Saara Turusen näytelmiä. Minun oli ilo ja kunnia saada Evald Schormin palkinto Sirkku Peltolan Suomen hevosen näytelmäkäännöksestä. Tämän näytelmän kääntäminen oli todella vaikeaa. Huomasin, että näytelmä tapahtuu rivien välissä ja rivit koostuvat puhekielestä ja kirosanoista, joita minun oli tuskin mahdollista kuulla missään saati ymmärtää ne. Olen iloinen, että kilpailu, johon tulee vuosittain paljon tšekkiläisiä näytelmätekstejä ja kuunnelmia nosti esille käännöksen ja vielä Suomesta!

 

Alzbeta Stollová oli yksi FILIn residenssikääntäjistä vuonna 2018. Stollován käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.

Iryna Malevych

Iryna Malevych

Tieni kääntäjäksi:

Alun perin halusin olla tulkki, koska ammatti vaikutti minusta romanttiselta. Työmatkat, uudet paikat, uudet ihmiset. Mutta sitten minua innosti myös kirjallisuuden kääntäminen, erityisesti se, että voin kertoa ukrainalaisille kulttuurista, josta he tietävät aika vähän, ja joka on aika erilainen mutta tästäkin syystä viehättävä. Minä tykkään paljon Pohjoismaista ja haluan jakaa sen ukrainalaisten kanssa.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Minulle on aika haastavaa kääntää suomalaista huumoria. Ukrainalaisille on vaikea selittää sitä, koska he eivät ymmärrä miksi jokin olisi hauskaa. Ja aika moni suomalainen teos on osaltaan hauskoa ja se ei näy käännöksessä.

 

Toivekäännöksiä:

Haluaisin kääntää kaunokirjallisuutta. Voi olla Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat tai Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin tai Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen tai tai… on paljon mistä valita.

 

Suomalainen kirjallisuus Ukrainassa:

Ukrainassa ei tiedetä paljon Suomen kirjallisuudesta. Suurin osa käännöksistä on julkaistu vasta viime vuosina, mutta kiinnostus Suomen ja Pohjoismaiden kirjallisuuteen kyllä kasvaa. Ukrainassa on nykyään kysyttyä ja suosittua tietokirjallisuus. Sitä luetaan mielellään ja paljon. Minulle tuli yllätys kun sain tietää, että ensimmäinen kääntämäni moraalifilosofinen kirja, Tarmo Kunnaksen kirjaa Paha – Mitä kirjallisuus ja taide paljastavat pahuuden olemuksesta käytettiin väitöskirjassa.

 

Työn alla juuri nyt:

Nyt olen kääntämässä Ari Turusen Humalan henkeä, joka kertoo alkoholin sosiaalisesta historiasta. Inshallah käännös ilmestyy tänä kesänä.

 

Iryna Malevych oli yksi FILIn residenssikääntäjistä vuonna 2018. Malevychin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.

Xuan Que Vo

Xuan Que Vo

Tieni kääntäjäksi:

Olen vietnamin kielen ja kulttuurin tutkija ja opettaja. En usko, että minusta olisi tullut suomi-vietnam-kääntäjää, jos minun puolisoni (Bui Viet Hoa) ei olisi työskennellyt Suomen kirjallisuuden parissa. Lukemalla ja tarkistamalla Hoan vietnaminkielisiä käännöksiä tutustuin suomalaiseen kirjallisuuteen ja kiinnostuin siitä. Olen kiinnostunut suomen sarjakuvakirjoista ja nuorten ja lasten kirjoista, erityisesti Muumi-kirjoista. Vuonna 1995, kun tulin Suomeen ensimmäisen kerran, tapasin Tove Janssonin ja lupasin hänelle kääntäväni Muumi-kirjat vietnamiksi. Vuonna 2002 tulin Suomeen toisen kerran, aloitin suomen kielen itseopiskelun ja päätin ryhtyä Muumi-kirjojen käännöstyöhön päivätyöni ohella. Tähän asti olen kääntänyt kahdeksan Muumi-kirjaa suomesta vietnamiksi Bui Viet Hoan kanssa. Lisäksi olen myös kääntänyt viisi Siiri-kirjaa. Olen kääntänyt suomalaista kirjallisuutta freelancena ja amatöörikääntäjänä.

 

Kääntämisen ilot ja haasteet:

Suomen ja Vietnamin luonto ja maisemat ovat erilaista, minkä takia on vaikea löytää sopivat sanat molemmilla kielillä. Erityisesti persoonapronominit ja niiden käyttö on erilaisia. Suomen kielessä persoonapronominit ovat yksinkertaisia ja vaivattomia, mutta vietnamin kielessä ne ovat erittäin monimutkaisia. Esimerkiksi suomen kielen minä ja sinä vastaavat monta erilaista sanaa vietnamin kielessä. Samalla suomen se ja ne ilmaisevat myös ihmisiä, eläimiä ja kasveja, mutta vietnamin kielellä ne ovat eri sanoja.

 

Suomalainen kirjallisuus Vietnamissa:

Suomalaista kirjallisuutta ei vielä tunneta Vietnamissa hyvin, vaikka vietnaminkielinen lukijayleisö on suuri ja vietnamilaiset haluavat lukea. Tähän asti vain pari teosta voi lukea vietnamin kielellä, kuten Bui Viet Hoan kääntämät Kalevala, Seitsemän veljestä, Ihmiset suviyössä … sekä Muumi-kirjat.

 

Toive- tai lempikäännöksiäni:

Tänä keväänä ilmestyy viimeinen Muumi -kirja, Muumilaakson marraskuu. Haluaisin jatkaa suomen lasten- ja nuortenkirjojen kääntämistä vietnamilaisille nuorille lukijoille. Tällä hetkellä aion kääntää Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden vietnamin kielelle.

Vuona 2014 Suomen Vietnamin suurlähetystö myönsi Xuan Que Volle ja Bui Viet Hoalle Creative Persons of the Year -palkinnon Suomen ja Vietnamin yhteistyön edistämisestä.

Xuan Que Von käännöksiä, joita voi hakea käännöstietokannastamme:

Xuan Que Vo translations

Roberto Mascaró

Roberto Mascaró

Hur jag blev översättare:

Jag är född i Uruguay men bor i Sverige sedan 1978. Jag är författare (poet) men betraktar mina översättningar som egna verk.

 

Böcker jag skulle vilja översätta / mina favoritöversättningar:

Jag skulle vilja översätta mera finlandssvensk dikt.


Översättandets nöjen och utmaningar:

Jag tycker att det är spännande att tolka texter från svenska eller finlandssvenska. Inga större skillnader.

 

Finländsk litteratur i spanskspråkiga länder:

Jag tolkar till spanska, som har omkring 400 miljoner talare i hela världen… inte bara i mitt födelseland. Det finns stort intresse för finlandssvensk litteratur i alla spansktalande länder… Ex. den världskända Edith Södergran.

Roberto Mascarós översättningar är listade i vår översättningsdatabas.

Roberto Mascaró translations

Roberto Mascaró translations 2