Tieni kääntäjäksi:
Minulla oli kouluaikoina kohtuullisen hyvä kielipää ja kiinnostusta kieliin. Suomea ei koulussa opetettu, mutta tallinnalaisena katsoin tietenkin Suomen TV:tä ja halusin ymmärtää. Äitini käänsi usein minulle ja siskolle elokuvien suomennostekstit, mutta ei hän ihan kaikkea kuitenkaan jaksanut katsoa ja kääntää. Joten otin hyllystä Puhutteko suomea -oppikirjan ja aloin itse opiskella kieltä. Noin 13-14-vuotiaana osasin puhua suomea jo kutakuinkin sujuvasti. Siinä vaiheessa hankin myös kirjeystäviä Suomesta, joiden avulla opin puhekieltäkin.
Lukion jälkeen hain pariin otteeseen taidekorkeakouluun, tuloksetta. Seuraavaksi hain Helsingin yliopistoon ja pääsin lukemaan suomea. Aloin opiskelujen ohella kirjoittaa ja kuvittaa lastenjuttuja Hyvinkään Sanomiin (myöhemmin Aamupostiin). Useita vuosia myöhemmin aloin kääntää niitä viroksi ja tarjosin niitä virolaisiin lastenlehtiin. Monet satuni päätyivät lopulta lastenkirjoiksi.
Omien juttujen kääntämisen myötä lisääntyi taito ja varmuus. Seuraavaksi minulle tarjoutuikin jo mahdollisuus kääntää Nopoloiden Risto Räppääjää. Niiden jälkeen tuli mm. Mauri Kunnaksen kuvakirjoja, Marko Leinon Joulutarina ja viimeisimpänä Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut teokset. Olen saanut työkseni sekä kirjoittaa, kuvittaa että suomentaa lastenkirjoja – nämä ovat olleet lapsuudesta saakka kolme rakkainta harrastustani.
Kääntämisen ilot ja haasteet:
Suomesta kääntämisessä on haastavinta varmaan kielten läheisyys. Toisaalta se on tietysti etu, että meillä on monia yhteisiä tai samankaltaisia sanoja ja sanontoja. Toisaalta eroja on kuitenkin paljon. Ei voi luottaa siihen, että samalla sanonnalla on täysin samaa merkitys kummallakin kielellä. On myös monia asioita, jotka osaan selittää paremmin suomeksi. Olen asunut Suomessa yli puolet elämästäni. Käännän kuitenkin melkein pelkästään suomesta viroon, joten viron kieleni on oltava virheetöntä. Usein joudun kysymään neuvoja kääntäjien Facebook-ryhmästä. Yhdessä sitten ratkotaan kinkkisimpiä käännöspulmia.
Hauskinta ja samalla myös vaikeinta on sanaleikkien kääntäminen. Niitähän lastenkirjat ovat pullollaan. Esimerkiksi Risto Räppääjä ja kauhea makkara aiheutti minulle melkein harmaita hiuksia. Siellähän on tärkeässä roolissa unkarilainen Nalka-niminen viherpippurimakkara. Googletin Nalka-makkaraa ja kysyin tutuilta, että onko tuon niminen makkara oikeasti olemassa. En tohtinut häiritä Sinikka ja Tiina Nopolaa, koska heillä oli silloin muistaakseni esiintymiskierros menossa. No, kun kaikki kaverit ja tutun tutut oli kyselty enkä ollut vieläkään saanut vastausta, lähetin lopulta Sinikalle meiliä. Hän vastasi, että koko Nalka-makkara oli keksitty pelkästään Nalka-nälkä-sanaleikin takia! Laitoin saman tien viestiä myös käännöksen toimittajalle, joka kertoi, että hän oli pyytänyt apua virolaiselta ystävältään, joka tunsi unkarilaisen makkaroita myyvän torikauppiaan. Ystävä oli juuri sillä hetkellä vetämässä takkia ylleen mennäkseen tuulessa ja tuiskussa torille, kun sai puhelun toimittajalta.
Toivekäännöksiäni:
Veera Salmen Puluboi-kirjat ovat hulvattomia! Rakastan huumoria! En tiedä, jaksaisinko kääntää kauhean vakavia kirjoja, vaikka niitäkin minulle on tarjottu. Toisaalta, voi olla, että joskus haluan kääntää myös vakavia aikuisten kirjoja. Ehkä silloin joskus kun olen erittäin vakavasti otettava kääntäjä.
Käännösten vastaanotto Virossa:
Suomalaista kirjallisuutta käännetään, mutta ei varmaankaan niin paljon kuin voisi naapureista kuvitella. Sama juttu Virossa ja Suomessa – englanninkielinen maailmankirjallisuus jyrää, koska se myy varmimmin. Kustannusyhtiöt eivät halua ottaa riskejä julkaisemalla tuntemattomia nimiä.
Itse olen saanut käännöksistäni hyvää palautetta sekä lukijoilta että kustantajilta. Onnekseni saan myös valita käännettäväkseni kirjoja, joista tykkään. Se näkyy varmasti lopputuloksessakin.
Kääntämisestä en ole saanut palkintoja, itse kirjoittamistani kirjoista kylläkin.
Kristiina Kassin käännöksiä voi hakea käännöstietokannastamme.
